Teoksia sairailta sairaille?

”Kun kirjailijan luovuus on ehtynyt, eikö hän silloin kirjoita tällaisia teoksia? Inventaariot, kaiken sanominen, vilpittömyys, elämä kaikkinensa, perinteestä luopuminen, ammatista luopuminen, äärimmäiset tunnustukset, kyynelihtiminen, kuoleman kylväminen jne. ovat tunnettuja viimeisiä yrityksiä.” 

”Kukapa uskoisi, että Jan Holm on aivan tosissaan luullut, että omasta sydänsairaudestaan kirjoittaminen olisi virkistävä idea. Samaan aikaan kun viimeistelin teostani, kaikkialla ilmestyi samanlaisia teoksia.” 

”Toivon sellaista rakennetta, joka johdonmukaisuuden vaatimuksen sijasta hyväksyisi hetkelliset totuudet.”

Jälleen kerran: Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Tämä ihminen käy lukemassa mun ajatuksia. Olivat ne nyt sitten omia tai henkilöhahmojensa. Itseironinen metataso on läsnä mutta myös se taso, miten itse pelkää, miten muut ajattelevat ja puhuvat vakavasti sairaista. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tämä ”sairausidentiteettipuhe”esimerkiksi on ihan pöyristyttävää. Että joku muka tietentahtoen haluaisi tehdä sairaudesta identiteetin. Jukka Viikilä kirjoittaa erilaisin ”kansan äänin” itsestään ja sairaudestaan mustalla huumorilla.

Itse en ole oikeastaan edes missään välissä ajatellut, että esityksen tekeminen omasta sairaudesta olis erityisen hyvä idea. Toisaalta olisi vaikea tehdä esitys nyt vaikkapa mustasukkaisuudesta tai juutalaisvainosta, kun oma elämä ja kaikki energia menee tämän ME:n kanssa selviytymiseen. Sitä paitsi paskasta ideasta voi tulla ihan kiinnostava esitys ja hyvästä ideasta voi tulla paska esitys. Ideat sinällään eivät kerro teoksesta vielä mitään, ideoita tulee ja menee.

Jonkun on pakko tehdä tämä esitys. Ja tätä esitystä ei voi tehdä kukaan muu kuin minä. Mutta millä voimilla sen teen, siinäpä pulma.

En oikeastaan ymmärrä, mistä tulee ajatus, että omasta sairaudestaan ei saisi tehdä taidetta, saahan kaikesta muustakin tehdä. Sitä paitsi olen esimerkiksi saanut paljon lohtua Stina Koistisen musiikista, jossa sairaudella on myös suuri rooli koskettavalla tavalla. Hänen sairautensa oli (toivon, että on nyt siis tervehtynyt) erilainen mutta silti. Eikä se sairaus aiheena tai pohjasävynä vie siitä musiikista mitään pois. Myös Yonan musiikki koskettaa, vaikka hän käsittelee musiikissaan paljonkin ”sairauttaan” eli epävakauttaan ja tunnemyrskyjään. Myös Miki Liukkosen neuroottiset romaanit ovat todella kiinnostavia, varsinkin pidän Elämä: Esipuhe -romaanista.

Mulle kysymys on enemmänkin että miten sen tekee kuin että mistä sitä taidetta tekee. Siis voihan sitä tehdä todella epäkiinnostavaa taidetta hirveän kiinnostavasta aiheesta ja päinvastoin.Eikä mua kiinnosta tehdä ajankohtaista taidetta. Se on ajatuksenakin jotenkin kertakäyttöinen. Ajatuksena on myös jotenkin omituinen (erään kirjailijan facepäivityksestä bongattu), että terveitä ei kiinnosta sairaiden asiat. Että jos hän ”olisi sairas, hänellä olisi edes jotain kirjoitettavaa, johon muut sairaat sitten voisivat samastua mutta terveet eivät.” Mutta että hänellä  ”on vain keski-ikä, pyylevyys, äitiys ja kuihtunut luovuus.” No voi voi. Sääliksi käy, kun suurin ongelma on se, että miten joku jakkupuku mahtuisi päälle lapsen rippijuhlaan.  Ja hieman outo oletus tuo, että vain sairaat pystyisivät samastumaan sairaisiin ja terveet kirjoittavat sitten terveille. Mitä että.

Mutta jotenkin tämä aihe pitää nyt saada pois päiväjärjestyksestä.

Miksipä en siis itse voisi käsitellä teoksessani sairauttani? No, oikeastaan se ei edes ole se pohjimmainen ongelma, vaikka ehkä filosofinen hidaste onkin, etten osaisi tai haluaisi, vaan kun minä en vaan jaksa. Kas kun sairaus vei kaikki voimat ja aivotoiminnan, joten mun pitäisi olla ensin terve tai terveempi, että voisin tehdä esityksen tästä sairaudesta.  Ja sitä ei varmaankaan tule ikinä tapahtumaan. Joten saisinkohan edes jonkun paskakasan tästä kasaan? Vai annanko vaan olla?

Ehkä ”jätän taas hautumaan”, niin kuin kaiken muunkin elämän. Tai pistän pakkaseen.

Pahoittelut hieman poukkoilevasta, itseään toistavasta ja ärhäkästä postauksesta sulkuineen, joiden käyttöä en itsekään ymmärrä, mutta olin eilen töissä ja olo on sen mukainen eli sekava.