Private label -perusmättöä vai luomulähiluksusta?

Hesarissa uutisoitiin tänään näkyvästi pienten ruokakauppojen ahdingosta otsikolla ”Suurketjujen haastajien usko on koetuksella”. Useat liikkeet ovat joutuneet laittamaan lapun luukulle tai ainakin laajentumissuunnitelmat jäihin. Niin se vaan taitaa olla, että Suomessa on ne kaksi isoa, jotka jyräävät.

Puheissa moni on valmis suosimaan lähiruokaa ja luomua, mutta tekojen osalta tilanne on toinen. Myönnetään. Olisipa ihanaa, jos meidän perheessä shoppailtaisiin pientilojen yksilöllisiä tuotteita. Todellisuudessa ostoskoriin usein sujahtaa kaupan omia private labeleita Pirkkaa tai Rainbow:ta riippuen siitä, asioidaanko lähikaupassamme K:ssa vai vähän kauempana, isommassa ässässä. Toki ostamme brändituotteitakin ja välillä ”hemmottelumielessä” esimerkiksi erikoisempaa juustoa. Lähikaupan kypsänä poimitut tomaatit Kirkkonummelta myös näyttävät oikeasti paljon herkullisemmilta kilpailijoihinsa verrattuna, joten niitä en ole voinut vastustaa 🙂 

Hinta-laatu-suhde on valtaosassa omia ostopäätöksiäni ratkaisevin tekijä, ja monesti kaupan omilta merkeiltä löytyy kelpoja tuotteita sopivaan hintaan. Tosin lähiaikojen uutisointi epäilyksistä ketjujen private labelien tuotantoprosessien eettisyyttä kohtaan pisti miettimään asiaa..Että mitähän kaikkea edullisen hinnan taustalla piilee, ilmeisesti jopa pakkotyötä, huh? Joka tapauksessa aion tämän päiväisen lehtijutun innoittamana mennä pian tutustumaan lähistöllämme jo yli vuoden olleeseen erikoiskauppaan Toivoon, ja muutenkin nostan hattua näille Hesarissa mainituille yrittäjille, jotka uskovat omaan juttuunsa ja ovat rohjenneet tuoda markkinoille vaihtoehtoja. 

Lopuksi. Tuntuu, että kesällä lähiruuan suosiminen on niin paljon helpompaa! Mökkimatkamme varrelta löytyy monta pysähdyksen arvoista kohdetta. Näistä lisää sitten kun kesä ja mansikat koittaa. 

Kertokaahan muut, ostatteko halvinta vai pääseekö ostoslistallenne vain luomu, hinnasta viis? Vai oletteko tällaisia ”sekakäyttäjiä” kuten meillä?