Unettomuus is back. 

Listasin sen kunniaksi yleisimpiä asioita, joita kuulen kun kerron ei-unettomille ihmisille ongelmastani.

1. ”Minä luen usein kirjaa sängyssä ja sit mä vaan nukahdan.”

Okei, onneksi olkoon, et siis kärsi unettomuudesta.

2. ”Pitäisköhän sun kokeilla mennä aikaisemmin nukkumaan?”

Ööh. Nukkumaanmenoaika ei liity tähän mitenkään. Itseasiassa olen kuullut suosituksen, että unettoman kannattaisi mennä sänkyyn vasta sitten kun oikeasti unettaa. Ja nousta takaisin ylös, jos tuntuu ettei uni tulekaan. Aiempaa aikaisempi sänkyynmeno voi siis olla jopa haitallista.

3. ”Minäpäs olenkin aina nukkunut todella hyvin.”

Okei. Kiitos empatiasta ja kiva juttu sulle. 

4. ”Tietokoneen valo valvottaa. Ootko kokeillut laittaa kaikki laitteet illalla ajoissa kiinni?”

Olen kokeillut. Tähän voisi vielä lisätä, että vaikka laitteiden valo voikin jonkin verran vaikuttaa, ei silti ole normaalia, että valvoo koko yön koska on illalla selaillut instaa tai katsonut Netflixiä.

5. ”Minun paras nukahtamisvinkkini on se ja se.”

Jos et ole kärsinyt unettomuudesta, älä anna nukahtamisvinkkejä unettomalle. Ne nimittäin voivat tuntua vähän älyllisesti aliarvioivilta. Uneton ihminen on yleensä hyvin perehtynyt omaan ongelmaansa ja kokeillut tyyliin kaikkea mahdollista. 

Jos ihan oikeasti tiedät mistä puhut, kiitän vinkistä ja kokeilen sitä. Harvassa vain tuppaavat olemaan oikeasti toimivat konstit.

Olen aiemminkin blogissa kirjoittanut unettomuudesta ja sen mukanaan tuomasta yksinäisyydestä. Vertasin silloin hyvin nukkuvien vinkkailua rich splainaukseen: molemmissa henkilö, jolla ei ole tiettyä ongelmaa tavallaan olettaa sen olevan omaa ansiotaan, luulee että ongelmaan on olemassa helppo ratkaisu tai kieltää ongelman olemassaolon. (linkki tekstin lopussa)

Oikeasti tarpeellisempia voisivat olla vinkit siihen, kuinka selvitä päivästä unettoman yön jalkeen. Anyone?

Lue myös: Haluan unettomuudesta käsivän poikaystävän