Akne hävettää ja sattuu
Yhtäkkiä akne tuli taas. Perkele.
Ihoni kunto on sahannut ihan hyvän ja semi huonon välillä jo monta vuotta. Olen siis oppinut jo olemaan panikoimatta, koska tiedän, että parempi kausi todennäköisesti tulee kyllä.
Paitsi että. Vaikka kuinka rationaalisesti ja aikuismaisen kypsästi yrittäisin suhtautua akneen, niin kyllä se silti vituttaa ja rajoittaa elämää. Ei paljon lohduta, että kyllä se paranee kohta, jos minun pitäisi liikkua ihmisten ilmoilla jo tänään.
Ihon kukkimiseen liittyy selittämätöntä häpeää. Pelkään törmääväni tuttuihin etenkin, jos olen liikkeellä ilman meikkiä. Tuntuu, kuin ihmiset voisivat jotenkin naamastani päätellä, että minulla ei menisi elämässä ihan hyvin. Pelkään, että ihmiset pitävät minua epäonnistuneena ja epäpätevänä ihoni vuoksi.
Välillä tuntuu, kuinka huono iho mitätöisi kaikki hyvät puoleni ja saavutukseni. Se tuntuu naurettavalta, koska lähtökohtaisesti en pidä itseäni pinnallisena ihmisenä.
Minulla on nyt todella hyvä kausi elämässä meneillään. Saan toteuttaa itseäni, olen inspiroitunut ja opin koko ajan uutta. En pelkää haasteita ja tartun mielelläni tilaisuuksiin jos sellaisia satun näkemään. Olo on itsevarma.
Ihon tai minkään muunkaan ulkoisen seikan ei pitäisi pystyä mitätöimään hyvää fiilistä omasta itsestäni, mutta niin vain käy.
En tiedä, onko syy ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa, jossa kauneus yhdistetään menestykseen. Ehkä en ole onnistunut pääsemään irti ajatuksesta, että ulkonäkö on aina ensisijainen naisen ominaisuus olivat ne muut sitten mitä tahansa.
Toisaalta akne itsessään tuntuu epämukavalta. Kun naama on kipeä, on vaikea tuntea olonsa hyväksi. Enhän minä flunssassakaan ole itsevarmin itseni.
Tai ehkä näppyjenkin takana olevat hormonit vetävät mielen niin matalaksi, että en osaa suhteuttaa asioita oikein. Ehkä huono fiilis saa periaatteessa pienen asian tuntumaan suurelta.
On joka tapauksessa aivan vääristynyttä tuntea itsensä epäonnistuneeksi näppyjen takia. Enhän minä ajattele niin toisistakaan ihmisistä aknen takia, miksi ihmeessä siis ajattelisin niin itsestäni?
