Entä jos some ei ahdistakaan?

Some-ahdistus on ollut paljon tapetilla ja voin ymmärtää kyllä mistä siinä on kyse mutta näistä syistä se ei itseä ahdista.

Erityisesti instagram on täynnä kauniita kuvia, täydellisiä kuvia täydellisistä ihmisistä. Olen visuaalinen ja tykkään katsoa kauniita kuvia. En vertaa itseäni tai elämääni siihen käsiteltyyn maailmaan jossa ei näy virheitä. En ole huippukaunis, en omista upeaa kotia enkä täydellistä vaatekaappia. Oon vähän sotkunen, laiska mutta kiireinen ja omassa instagramistani löytyy aika aitoja yhdellä kerralla napattuja kuvia. Käyn töissä ja mulla on  vajaa 2v taapero, kellä tässä tilanteessa on aikaa lavastaa täydellistä elämää. Nautin kyllä silti muiden upeista kuvista.

Oon ruoskinut itteäni jos jonkinmoisesta syystä mutta some ei ole yksi niistä. Kyllähän mä heitän sosiaaliseen mediaan välillä kauniita ruokakuvia, koska olen ylpeä kun olen sellaisen aikaan saanut. Mutta useimmiten meen mukavuus edellä ja syön ruokani lämpimänä ja jätän kameran rauhaan.

Some on myös kaiken  taltiointia, kaikki kuvataan, kuvat muokataan ja isketään tykättäväksi. Joo, täytyy sanoa että tahdoin kuvata pientä vauvaani koko ajan ja nyt on ihana katsoa kuinka muutoksia onkaan tullut mutta rehellisesti, saatoin olla kameran takana liikaa sinä hetkenä kun oisin voinut vaan nuuskuttaa pikkukaveria.

Tiedän paljon tapauksia että koti, ihminen ja koko elämä ulospäin on täydellistä instamatskua mutta totuus on jotain aivan muuta. Huono itsetunto, paha olo ja muut ongelmat peitetään liimaamalla nykyajan kiiltokuva eli huoliteltu, kiillotettu ja täydellisyyttä hohtava instakuva siihen päälle.

Toki tajuan että ig on työväline, markkinointiväylä sekä jopa ura tänä päivänä monelle ja tiedän ettei oma sivuni ehkä ole paras mahdollinen käyntikortti kun kuitenkin jossain kohtaa uratoive on kauneusbisneksessä. Mutta samalla tahdon uskoa siihen että kaikki tapahtuu jostain syystä, ja en kuitenkaan jaksaisi tälläisenä hönttinä vetää roolia kovin pitkään, jos joskus ajautuisin työkuvioissa eri pisteeseen.

Tiedän myös että ihan tavallisten ihmisten kuvien takana on paljon duunia, kuvaussessiot on nykypäivää ja niitä hiotaan huippuunsa saakka. Kuvanmuokkaus voi olla kiva antoisa harrastus mutta kun se kohdistuu kehonmuokkaukseen, vääristää se eniten omaa minäkuvaa. Kaikilla on virheitä, puutteita sekä ongelmakohtansa ja vaikka ne silottaisi ja piilottaisi niin siellä ne silti on.

En tiedä mitä tällä hain takaa mutta hei, ollaan lempeitä somessa muille mutta ollaan sitä ennenkaikkea itsellemme!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *