”Everyone who rides a bike is a friend of mine”

Tänään on ollut erinomainen sunnuntai. Olen melkein grillannut itseni sähköpeitolla (=ei ollut kylmä yöllä!), käynyt sushipiknikillä, juomassa teetä naapurissa sekä ryhtynyt pyöränomistajaksi! Tällaista silmitöntä riemua en ole tuntenut mistään aikoihin, se sai jo aika koomisiakin vivahteita päivällä kun muuan kiivin kanssa kävimme katsomassa paikallisen huuto.netin erään myyjän tarjontaa ja sen jälkeen sellaisessa epämääräisessä ostamme-myymme-vaihdamme-puodissa, josta löytyi minun uusi kiiturini! Siinä oli tanko oudolla mutkalla, mutta olisin silti maksanut ilomielin pyydetyn 65e, mutta alkuasukas tinki huvikseen, joten Pyörällinen Elämä käynnistyi suunnilleen 55 eurolla. Ihan naurettavan vähän. Tanko fiksaantui, ostin ruman mutta turvallisen kypärän ja lukon ja sain lainaksi ajovalon, joten mikään ei estä ajelemasta noita 26 km työmatkoja! Huomenna aamulla on ylimääräinen työvuoro, joten lähden jo kukonlaulun aikaan (=aamukahdeksen jälkeen) polkemaan, ettei tarvitse ihan henkihieverissä ajaa. Tai jos sataa aivan kaatamalla vettä, ehdin mennä bussillakin.

Olen pyöräillut aina ja kaikkialle säässä kuin säässä. Myös Jenkeissä, jonka kulttuuriin ei kuulu hyötyliikunta – painelin maissipellon laitaa kouluun (kylähullun maine taattu), ja Italiassa, jossa suhasin auringonkukkapeltojen keskellä noin 130-senttiselle ihmishahmolle mitoitetulla maastopyörällä. Buenos Airesissa uhmasin kuolemaa (varsinkin jälkikäteen ajateltuna) sompailemalla liikenteen seassa, koska pyörätiet olivat hieman ”vaiheessa”, ja täällä haastavinta on ehkä muistaa tosiaan pysyä siellä oikealla väärällä puolella ja käyttää huomioliiviä ja muita härpäkkeitä, jotka kaikilla muillakin on! Kiivi lupasi vielä askarrella siihen lokasuojan kun kerkeää, sitten ei ole selkä täynnä rapaa jos ja kun pääsee ajelemaan myös sateessa. Ei sillä kai kotona ole lokasuojatehdasta, mutta työpaikallaan kuulemma! Sain lainaan myös blenderin, pääsen vääntämään banaanilettuja ja muita hippisörsseleitäni. Tämä on oikea ilon ja onnen päivä. 😀

I am now a bike owner. No words to describe how excited I am, I have been biking all my life in every country I have lived in. NOW I feel like I have settled in. Tomorrow I’ll start biking to work, will be 26 km in total!

 

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli

Sananen alkuasukkaiden ystävällisyydestä

Pidän aivan mahdottomasti tämän paikan ilmapiiristä, vähän samalla tavalla kuin pidin Buenos Airesista, vaikka kummatkin kaupungit ovat omalla mittapuullaan suuria kaupunkeja, ja ihmiset ovat yleisen käsityksen mukaan aina vielä ystävällisempiä maalla/pienemmissä kaupungeissa. Kaupan kassat juttelevat mukavia ja asiakaspalvelijat ovat poikkeuksetta ystävällisiä olematta kuitenkaan tunkeilevia, lenkkipoluilla vastaantulijat tervehtivät ja bussikuski jättää mielellään ilta-aikaan pyynnöstä mihin tahansa risteykseen, vaikkei juuri siinä kohtaa pysäkkiä olisikaan. Mun suurin suosikkini tähän mennessä on eräs mummu, jonka kohtasin lähikauppani liikennevaloissa tullessani juoksulenkiltä. Olin punainen ja hikinen, mutta mummeli mittailua mua kaikessa rauhassa päästä varpaisiin ja tuumasi: ”You look lovely today, darling!”. Ei siinä auttanut muu kuin todeta, että you too, ja onneksi se oli totta!

Siinä kaikki tällä kertaa, helppo pitää mieliala korkealla kun muillakin on!

20150911_130516.jpg

Asiaan liittymätön luola.

I just wanted to write this down: the locals are amazingly friendly which feels extremely good because in Finland we are not like that in every occasions! It’s rare to get into long talks with supermarket cashiers (no, there was no line behind me), I really like that.

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään