Jos vaikka kävisi niin onnellisesti, että olisin lähitulevaisuudessa kiinni työelämässä tiukemmin kuin vain 8 tuntia viikossa, on parasta horista tänne vähän sekalaisia kuulumisia varastoon nyt kun vielä aikaa on! Tänään heräsin myöhään aamupäivällä perin juurin onnellisena omasta sängystä – olisin tullut hyvin pian hulluksi siellä hostellissa, suomalainen sieluni kaipaa omaa luolaa ja yksityisyyttä. Paikasta toiseen matkustaminen ja jatkuva uusien asioiden tykitys on mukavaa sekin tiettyyn rajaan asti, mutta kuten todettua, nyt aluksi haluan rauhassa möllöttää täällä Aucklandissa ja elää ns. tavallista elämää.

Tavalliseen elämään kuuluu hammasharjalle oma paikka kylpyhuoneen kaapissa, pieni teevarasto ja mahdollisuus hengailla muunmuassa villasukista ja aavistuksen ryönäisestä hupparista koostuvassa kotieleganssissa. Sellainen mutkattomuus on onneksi kämppäystävän kanssa saavutettu, ei siitä mitään tulisi jos ei kehtaisi juoda kotonaan (!) kahvia aamunaamalla. Tehtiin muutamat käytännön asiat selviksi, että voi olla rennosti. Vuokraa ei kylläkään vielä sovittu, mutta veikkaan kutakuinkin kuuttasataa kuussa. En muista, paasasinko jo tänne bussikortin maksavan 190$ eli reilu 110€ kuukaudessa. Tilauksessa siis pyörä ja rautaiset reidet, jos suhaan 13-16km keskustaan ja takaisin vähintään 5 kertaa viikossa. Toki toisinaan voisi mennä bussillakin.

En ole tehnyt oikeaa ruokaa noin kolmeen viikkoon, joten nyt täytyy ylpeänä mainita vegaanisesta kookoscurrysta, jota varten ostin kaikki mausteet ja sörsselit ja päätin tämän reissun aikana oppia Ruokaalaittavaksi Ihmiseksi. Normaalisti väännän korkeintaan neljää eri vaihtoehtoa, enkä ole 25 vuoden ikään mennessä saanut ostettua kunnollisia mausteita. Nyt aion vihkiytyä (kasvis-, vaikka en 100% kasvissyöjä olekaan) ruoanlaiton saloihin osaksi olosuhteiden pakosta – täällä ei ole pakastinta täynnä marjoja, joista pyöräytellä pirtelöitä. Tarjolla on paljon noutoruokaa, mutta ravintosisältö ja hintataso ei ole ihan yksyhteen, paitsi night marketeilla, joita on joka päivä jossain päin kaupunkia ja tarjolla eri maiden herkkuja halvalla! Iso kasa intialaista kanacurrya riisillä taisi kustantaa alle 4e.

Eilen vietin naapurustoon tutustumispäivää kävelemällä tuntitolkulla ympäriinsä. Henderson Trail oli mieluisa löytö – metsänsiimeksen tapaista keskellä kaupunkia, pääsen sinne juoksemaan muutamassa minuutissa! Tämä tarinoinnin kuvat on kaikki otettu eiliseltä retkeltä. Illalla seikkailin vuorilla ja merenrannalla, mutta sieltä ei ole kuvia, koska oli pilkkopimeää. Oli jännittävää istua ihan oikeassa luolassa ja vahdata mihin asti nousuvesi yltää. Pitää mennä pian uudestaan kirkkaana iltana, jotta pääsee vahtaamaan tähtiä.

Kevät!

Kotiutumiskuvioon kuuluu tärkeänä osana liikuntapaikkojen löytäminen. Lenkkeillä voi onneksi missä vain, mutta jonkinlainen kuntosali on löydyttävä. Aivan naapurissa on yksi hyvä, mutta sen viikkomaksu oli 29$, joten ei kiitos. Huomenna menen testaamaan yhtä vähän kauempana olevaa, viikon saa kuulemma kokeilla maksutta. Täällä ei tarvitse viikossa ihan 10 tuntia jumpata menemään, kuten Suomessa oli tapana, mutta tarkoitus olisi pitää nykyinen lihas- ja aerobinen kunto edes nykyisellä tasolla. 

Sellaista! Nyt täällä on saksalaisia sohvasurffareita, mahtuu muitakin kuin minä en enää ole valtaamassa olohuonetta. 😀 Olen onnistunut sekoittamaan unirytmin aika täydellisesti, huomenna täytyy alkaa heräämään ihmisten aikoihin ja jatkaa asioiden järjestelyä. Tiistaina takaisin turkinpippureille!

I feel like I’m more or less settled down now. I have my own room and bed, little tea collection and an idea where to go running! The pictures are from Henderson Trail, a bit of nature in the city. I’m happy to have a place to stay, later during this trip I want to move around and see places but right now it’s great to live like a normal person and see how that goes!