10 haavetta elämän varrelle

IMG_8913 – kopio.JPG

Trendin haasteessa pyydettiin kertomaan, mitkä kymmenen asiaa aiot elämäsi aikana tehdä. Ajattelin, että tässäpä on hyvä haaste osallistuttavaksi, sillä olen aina ollut vähän sellainen haaveilija. Sitten iski todellisuus. Pitäisikö minun nyt kertoa haaveitani ääneen, kun välillä en uskalla niitä oikein itsellenikään paljastaa? Mitä jos ne eivät toteudukaan? Onneksi haasteessa mainittiin kuitenkin, että tätä ei kannata ottaa niin vakavasti, ja haaveet voivat olla pieniäkin. Ja haaveistaanhan kannattaa puhua, sillä koskaan ei tiedä, kuka kuulijoista voi edesauttaa toiveen toteutumista. Ja ääneen puhuttaessa haaveet konkretisoituvat, jolloin niiden toteutuminenkin on todennäköisempää. Joten tässä tulee, sekalaisessa järjestyksessä kymmenen asiaa, joiden toivoisin elämäni aikana toteutuvan.

IMG_8908.JPG

1. Oman valokuvanäyttelyn pitäminen. Haluaisin rakentaa kuvistani kokonaisuuksia ja näyttää muillekin, millaisena näen maailman ja luonnon kauneuden. Kuvista löytyisi ainakin värien, valon ja pisaroiden leikkiä sekä metsän tuoksua.

2. Matka Islantiin avomiehen kanssa. Kukapa nyt ei haluaisi käydä maassa, jossa jopa teiden linjauksia on muutettu maahisten ja haltioiden asuinpaikkojen vuoksi? Maahan, jossa kuumat lähteet, jäätiköt, vesiputoukset ja tulivuoret kuuluvat jokainen luontoon yhtä lailla? Reykjavikiin on täältä vain noin 2451 kilometriä, suunta sinne siis!

IMG_4796 – kopio.JPG

3. Lomareissu ystävien kesken vielä määrittelemättömään paikkaan. Tätä on suunniteltu niin kauan, että ihan jo siksi. Lisäksi matkustaminen on minulle muutenkin aika vierasta maaperää (kirjaimellisesti), joten sitä olisi kiva päästä kokeilemaan.

4. Karhunkierros. 80 kilometriä henkistä ja etenkin fyysistä itsensä ylittämistä. Se on vajaat 60 kilometriä enemmän kuin ensimmäinen vaellukseni viime vuonna, joten ehkä tässä muutama vuosi vielä menee, kunnes sille polulle uskallamme ystäväni kanssa lähteä. Lähtöporteilla ja matkan varrella olemme tosin jo käyneet.

IMG_5419.JPG

5. Oma puutarha. Siellä olisi omena- ja kriikunapuita, vadelma- ja karhunvadelmapensaita, tyrniä, istutettuja sekä luonnonkukkia, kiviä.. Lisäksi pihaa vartioisi vanha tammi tai vaahtera (miksei molemmat), jonka alla voisi kesäisin lukea kirjaa ja syksyllä hyppiä lehtikasassa. Sellainen puutarha, jossa ihmiset tykkäisivät oleskella, linnut laulaa ja perhoset liidellä.

6. Näytteleminen. Olen ollut mukana yhdessä oikeassa näytelmässä, ja vaikka se veikin paljon aikaa, se oli yksi antoisimmista kokemuksista. Haluaisin kokea vielä joskus uudestaan eri rooleihin eläytymisen, näyttelyporukan yhteen hitsautumisen ja jännityksen ennen ensi-iltaa.

IMG_8158.JPG

7. Mielekkään työn löytäminen. Haluaisin löytää työpaikan, jossa viihdyn ja jonka yhteishenki on kohdillaan. Työn, jonne on päivän alkaessa mukava mennä. Tämän nostaisin tällä hetkellä haaveistani ensimmäiseksi.

8. Revontuli-huivin neulominen. Saan kyllä neuloen aikaiseksi jonkinlaisen kaulahuivin ja sukankin, mutta kaikenlaiset erikoiset tekniikat ja neulekaaviot ovat minulle aika hepreaa. Mutta tuo on niin hieno, että pakko on joskus edes yrittää. Ehkä sellaisen neulominen onkin oikeasti helpompaa mitä luulen.

IMG_8563.JPG

9. Lehtijutun kuvittaminen. Olisihan se nyt hienoa nähdä joskus omia valokuviaan osana lehtijuttua.

10. Rohkeuden löytäminen. En tarkoita tällä sitä, että keräisin rohkeutta uskaltaakseni hypätä benjihypyn, extreme-lajit eivät ole oikein minun juttuni muutenkaan. Tarkoitan sitä, että uskaltaisin tehdä asioita, joita haluan, miettimättä kaikkia mahdollisia epäonnistumisen mahdollisuuksia. Tässä on vielä työnsarkaa, mutta eikös pitkäkin matka aloiteta aina yhdellä askeleella?

Näiden kymmenen lisäksi haaveilen toki monesta muustakin asiasta, kuten norppien bongaamisesta Saimaalla ja kauniista kirjahyllystä, revontulien näkemistä unohtamatta.

Kommentit (6)
  1. Heei karhunkierrokselle vaan! Se oli mun eka vaellus ikinä, enkä ole edes mitenkään urheilullinen. Kyllähän se rankkaa oli, mutta hammasta purren jalkaa toisen eteen vain. 🙂 Matkaa taitettiin 5 päivää viime kesänä.
    Mä olen sitä mieltä että jos MÄ pystyin siihen, niin kuka tahansa muukin pystyy 🙂 Suosittelen !

    1. No huh, sullapa on ollut aikamoinen ensimmäinen vaellus! Tää kommentti kyllä valoi muhun uskoa, että karhunkierroksen selättäminen on mahdollista, joten kiitos kannustuksesta. 🙂

  2. Upeita haaveita! Revontulen neulomiseen luvassa tukiopetusta tarvittaessa, mutta selviät varmaan ilman sitäkin. 😉

    1. Se malli on ollu mun mielessä siitä asti, kun ekan kerran näin sellaisen sun blogissa! Pitäisi ehkä alkaa perehtyä vähän enemmän neulomiseen ja sitten katella, lähtiskö se siitä menemään. Voi kuitenkin olla, että joudut joskus lunastamaan lupauksesi. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *