All Hallows’ Eve
Marraskuun ensimmäinen viikonloppu, jonka vietin pääkaupunkiseudulla, oli kerrassaan vauhdikas. Ensin vietimme ystävieni kanssa perjantai-iltaa tacoja syöden, SingStaria laulaen ja lopuksi vielä paikallisessa kuppilassa tanssien. Tätä rentouttavan kuuloista iltaa edelsi kuitenkin aika kiireinen päivä kaupassa käymisineen, leipomisineen, noin neljän kilometrin lenkkeineen ja tietenkin iltaan valmistautumisineen. Hauskaa oli!
Eipä siinä kuitenkaan paljon ehtinyt nukkua ja huilahtaa, kun olikin jo aika alkaa valmistautua uuteen iltaan ja Halloweeniin. Kun yksi meistä lähti omaan kotiin, aloimme Satun kanssa leipomis-ja valmistautumishommiin. Tai no itsehän keskityin leipomisen sijaan mokkapalojen koristeluun tyylikkäillä halloween-teemaisilla kuvioilla. Taiteellista näkemystäni eivät ihan kaikki oikein ymmärtäneet, mitä ihmettelen suuresti. Joulupiparit, teitä odottaa sama kohtalo. Just beware..
Okei, jos nyt ihan vakavissaan puhutaan, en pidä kauhusta juurikaan. En katso kauhuelokuvia (enää) tai lue kauhukirjoja (enää). Hämähäkit pelottavat, kun ne ovat seinien sisäpuolella. Etenkin ne sellaiset mustat ja rusehtavat, vähän isommat tapaukset. Tästä huolimatta kiikutan ne lasin ja kortin avulla aina ulos. Olenhan kuullut jo lapsena, ettei hämähäkkiä saa tappaa.
Halloweenista kuitenkin pidän! Ristiriitaista? No eipä oikeastaan. Tykkään nimittäin todella paljon eri hahmoiksi ja hassuihin vaatteisiin pukeutumisesta ja fantasiasta. Yksi opiskelijabileidenkin hauskimmista puolista oli mielestäni teemat, joiden mukaan pukeuduttiin. On tuolla kylillä tullut luuhattua pukeutuneena niin Ikean valkoisiin lakanoihin kuin itse viriteltyyn käärme-/liskoasuunkin. Samalla kaavalla menin tänä vuonna halloween-asuni kanssa eli käytin sitä, mitä kaapista löytyi enkä ostanut mitään uutta. Lopputulos ei ehkä ole niinkään pelottava, mutta ihan käyvän merirosvon sain kuitenkin itsestäni laitettua, vielä kun sain ystäväni merirosvohatun lainaan.
Kommentoin äskettäin Destination: Happiness -blogiin, että toivottavasti en koskaan aikuistu niin paljon, että lopettaisin höpsöilyn ihan kokonaan. Sitähän tämä eri hahmoiksi pukeutuminenkin on -todellista hassuttelua. Vielä ei ainakaan ole sellaista horisonttia onneksi näkyvissä. Olisihan se nyt nimittäin aika kamalaa, jos joskus ajattelisin, että olen jo niin vanha, etten voi pukeutua merirosvoksi. Tai vaikka keijukaiseksi, jos siltä tuntuu.
Oi halloween, toivottavasti kohtaamme myös ensi vuonna! Mitähän jännää silloin keksittäisiin?