Haasteena Valokuvan voimaa

Olethan jo tutustunut aivan ihanaan, tunteita herättävään sarjaan nimeltä Valokuvan voimaa? Jos et, suosittelen lämpimästi. Ideana sarjassa oli löytää Miina Savolaisen kehittämän voimauttavan valokuvan menetelmän avulla perheenjäsenten kadotettu yhteys, ja nähdä maailma toisen silmin. Uskomattoman avoimesti ihmiset paljastivat herkkiä, kipeitäkin asioita omasta elämästään. Jokainen jakso liikutti minua jollakin tavalla.

Voimauttava valokuva teki minuun menetelmänä suuren vaikutuksen jo muutama vuosi sitten, kun pääsin oppitunnilla selaamaan Maailman ihanin tyttö -nimistä kirjaa. Kuinka vaikuttavia kuvia! Ajattelin silloin, että voisinpa minäkin joskus tehdä jotain yhtä merkityksellistä. Ehkäpä vielä joku päivä pääsen opiskelemaan menetelmää oikeasti, ainakin se on suuri haaveeni.

IMG_8867.JPG

Valokuvan voimaa -sarja inspiroi myös Kotilo-blogin Johannaa. Hän teki ensimmäisen Siemenkuvaketjun tehtävän, jossa tarkoituksena oli tarkastella lapsuuskuvaa, ”jossa näkyy se ydin, joka on minussa edelleen”. Hän myös haastoi muut tekemään saman, ja koska olin joka tapauksessa ajatellut ohjelmasta jotain kirjoittaa, päätin ottaa osaa tähän haasteeseen. Ensimmäinen tehtävä olisi ollut mielenkiintoinen tehdä, mutta minulla ei ole nyt lapsuuskuvia ulottuvillani. Päätinkin hypätä suoraan viimeiseen siemenkuvaan, joka katsoo tulevaisuuteen. Ohjeistus kuvan valinnalle oli seuraava:

”Vihoviimeinen Valokuvan voimaa -siemenkuvaketju suuntaa tietysti tulevaisuuteen. Sarjan teemoista ja tarinoista saatoit löytää omiakin kipukohtiasi, mutta myös lohtua ja korjaantumista? Mitä puolia itsessäsi ja elämässäsi haluaisit vahvistaa toteutuaksesi paremmin, ollaksesi onnellisempi, rakastetumpi, rakastavampi? Liitä siemenkuvaketjuun valokuva ja tarina, joka kertoo siitä puolesta, jolle haluat antaa elämässäsi enemmän tilaa!”

Mietin hetken, minkä kuvan valitsisin, ja päädyin tuohon viljapeltokuvaan. Se on otettu toissavuonna ystäväni lapsuudenkodin luona. Mielestäni kuvasta välittyy moniakin asioita, joille haluaisin antaa elämässäni enemmän tilaa. Aivan ensimmäiseksi siitä tulevat mieleen heittäytyminen ja hampaat paljastava hymy. Monesti olen niin kameran edessä kuin elämässä muutenkin vähän ”jäykkä” ja varautunut, ja mietin liikaa sitä, näytänkö muiden silmissä jotenkin tyhmältä kun teen näin tai noin. Vuosien myötä olen oppinut tuosta ajatuksesta vähän hellittämään, mutta vielä se vähän orastaa mielessä silloin tällöin. Kuvan ottohetkellä en juurikaan ajatellut, olisiko järjetöntä hypätä viljapeltoon heilumaan, vaan annoin hetken viedä. Heittäytymiseen liittyvät myös seikkailu ja hassuttelu. Tykkään juuri tuonlaisesta hassuttelusta, ja soisin sitä olevan elämässäni useamminkin. Haluaisin myös olla rohkeampi uusia asioita kohtaan, mennä rohkeammin eteenpäin kohti tuntematonta. Kohti kokemuksia, harrastuksia, liikettä, luovuutta, ihmisiä. Elämää.

Mikäli siltä tuntuu, tutustu sinäkin Siemenkuvan ideaan ja ota osaa tähän haasteeseen jollakin kuvalla. Pohdintoja olisi mielenkiintoista lukea, mutta voit tietysti pitää ajatuksesi myös täysin itselläsi tai keskustella kuvista vain lähipiirin kesken.

Kommentit (15)
  1. Ruispelto, siellä ihminen elämässä itseään todeksi.

    1. Mulle ei nyt tämän kommentin pointti oikein auennut.

  2. [[{”fid”:”329447″,”view_mode”:”media_original”,”type”:”media”,”attributes”:{”height”:”417″,”width”:”417″,”class”:”media-element file-media-original”}}]]

    Ihana kuva ja loistava postaus. Toimitus linkkasi tähän.

    1. Voi, onpa kiva juttu! Kiitos toimitukselle 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *