Hurmaavassa Haminassa -osa 1

Hamina, tuo pieni ympyräkaupunki, toimi kotikaupunkinani 19 vuotta. Teineinä sitä ajateltiin, että ”no tänne nyt ei ainakaan jäädä, ei täällä ole mitään!”. Pienet piirit ahdistivat liikaa nuorta mieltä. Osa jäi, mutta monet lähtivät. Niin minäkin tein. Nyt olen asunut reilut viisi vuotta toisaalla, mutta kirjastokortissani lukee edelleen Vehkalahden kunnankirjasto. Ettei vaan pääse vanhat kotikonnut ja juuret unohtumaan.

Pieni etäisyys on tehnyt hyvää. Nykyään osaan huomata, kuinka kauniissa kaupungissa sitä loppujen lopuksi sainkaan asua ja ymmärrän, mitä bussilasteittain paikalle tulevat ja kamerat kaulassa haahuilevat turistit aina kesäisin paikassa näkevät.

Suhteeni Haminaan on edelleen tiivis, asuuhan siellä suurin osa sukulaisistani. Myös ystävien kanssa tapaamme siellä aina silloin tällöin, kun samaan aikaan nurkille satumme. Tai kuten nyt alkuviikosta sovimme sattuvamme. Täytyy sanoa, että oli aivan ihanaa nähdä rakkaita ystäviä! Pelasimme lautapeliä, otimme hassuja kuvia ja askartelimme aarrekartat. Silloin, kun unohtaa täysin ajankulun, huomaa olevansa oikeassa seurassa.

Asetin aarrekarttani pöydälleni, jotta voin nähdä sen joka päivä. Olen siihen todella tyytyväinen. Se kuvastaa asioita, joita olen viime aikoina pohtinut paljon. On mielenkiintoista, miten toisiinsa aiemmin täysin liittymättömät kuvat ja tekstit löytävät paikkansa ja muodostavat eheän kokonaisuuden.

Lyhyiden yöunien jälkeen olikin aika nähdä toista ystävääni uudestaan. Menimme kaupungille kiertelemään kirpputoreja ja piipahdimme myös muutamassa putiikissa. Löysin aika kivan takin viidellä eurolla, kohta alkaa sääkin olla sellainen, että voin ottaa sen käyttöön. Kävimme myös kahvilla Huovilassa, joka on vuonna 1966 perustettu idyllinen ja suosittu konditoria-kahvila. Sieltä on muuten haettu monet kakut kaikenlaisiin juhliin vuosien varrella!

Ja tietysti kun Haminassa olin, niin tuli käytyä myös molempien isovanhempien luona. Katselimme vanhoja 50-luvun kuvia, jotka on otettu tuolla kaunokaisella, jonka sainkin sitten omakseni. Vanhoissa kuvissa ja kameroissa on sellaista tunnelmaa, jota ei näillä uudemmilla kameroilla oikein tavoita. Hmm, vieläköhän tuohon pystyisi jostakin hankkimaan filmiä (vaikka sen valmistus onkin lopetettu)..!

Olen jo todella pitkään suunnitellut viettäväni jonkun kesäpäivän Haminassa turistin silmin. Tällä kertaa emme ystäväni kanssa vesisateesta johtuen voineet ulkona kuvia ottaa, joten päätimme toteuttaa Hamina-päivän joskus kesällä, kun kaupunki herää kunnolla eloon. Siksi tämän jutunkin nimesin ensimmäiseksi osaksi: jatkoa seuraa, jossain vaiheessa!