Kuka olet oikeasti?
Olen törmännyt tuohon ylläolevaan ajatukseen monesti. Tänään se tuli vastaan Ajatusten Aamiaisessa, ja jäin oikein miettimään asiaa. Itse asiassa tämä teema on ollut mielessäni nyt enemmänkin, ja keskustelimme siitä myös hieman ystäväni kanssa. Olen omasta mielestäni suhteellisen mukautumiskykyinen, ja olen pitänyt sitä hyvänä asiana. Niin se osittain onkin, sillä mukautuminen helpottaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Mitä siitä nyt tulisikaan, jos kukaan ei osaisi sopeutua toisen tapoihin tehdä asioita. Jossain menee kuitenkin raja. Joskus mukautuminen saattaa mennä tuon näkymättömän rajan yli, jolloin vähän unohtaa itsensä. Pidemmän päälle oman itsensä, ajatustensa ja toiveidensa taustalle jättäminen uuvuttaa.
Luen parhaillaan Linus Jonkmanin kirjaa Introvertit -työpaikan hiljainen vallankumous. Olen jo vuosia tiennyt olevani enemmänkin introvertti kuin ekstrovertti, mutta päätin tarttua tähän mainetta keränneeseen kirjaan ihan mielenkiinnosta. Ainakin tähän asti se on ollut oikein viihdyttävää luettavaa, kenties palaan aiheeseen myöhemmin vähän tarkemmin. Olen lukenut kirjasta vasta vähän, mutta jo tähän mennessä on käynyt selväksi, että nyky-yhteiskunta suosii ihmisiä, joilla on ekstrovertti luonne. Tämänhän nyt kuka tahansa pystyisi sanomaan jo pelkästään työpaikkailmoituksia lukemalla. Kirjassa Jonkman mainitsee äidistä, jolla on introvertti lapsi. Äiti oli pohtinut, että pystyyköhän lasta mitenkään muuttamaan. Kuulemma jossakinpäin maailmaa on myös pohdittu, pitäisikö introverttiys lisätä sairauksien listalle. Nuo kaksi ovat ehkä hieman kärjistettyjä esimerkkejä siitä, kuinka ihmisiä yritetään sovittaa muottiin ja määritellä, millaisia meidän tulisi olla. Aina kuitenkin sanotaan, että ”ole vain oma itsesi”. Siinä on mielestäni ehkä pienoinen ristiriita; pitäisi olla oma itsensä, mutta sitten kun olet, se ei olekaan hyvä tai tarpeeksi.
Omana itsenä oleminen ei siis välttämättä ole aina helppoa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että se on silti oikeastaan ainut järkevä tapa olla ja elää. Kukaan ei lopulta hyödy siitä, jos yrittää olla jotain muuta, vähiten henkilö itse. Kuten alussa sanoin, on toki myös hyvä osata sopeutua erilaisiin tilanteisiin, mutta nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan poissulje toisiaan. Kannattaa tutkiskella omaa sisäistä kompassiaan ja katsoa, mihin suuntaan se näyttää. Suunta ei välttämättä ole sama, mihin sinun oletetaan menevän, mutta jos se tuntuu oikealta, se todennäköisesti myös on sitä.
