Nyt on sitten tultu jo johonkin todella erikoiseen pisteeseen tässä elämässä. En ole ikinä omistanut pantaa, nimenomaan ulkokäyttöön tarkoitettua sellaista. Olen aina ajatellut näyttäväni niissä vähintäänkin idiootilta, ja tämän mielipiteen muodostin jo lapsena. Ei ollut käynyt pienessä mielessäkään, että joku päivä puikot hulmuten neuloisin itselleni jotakin vastaavaa. Mutta kun sattumalta törmäsin Colour me -blogin hullun helpon näköiseen ja sitäkin söpömpään rusettipantaan, se oli menoa. Minulla on tapana jättää neulomisprojekteja pitkäksikin aikaa odottelemaan valmistumista, mutta tämän sain valmiiksi parissa päivässä mikä on minun etanavauhdilleni jo huima suoritus. Se oli yksinkertaisesti vain saatava valmiiksi.

Eli nyt olen syönyt sanani siitä, etten ikinä tulisi käyttämään pantaa. Tosin, olenhan joutunut syömään sanani jo muun muassa mekoista, pienellä kuviolla tai kukkakuosilla varustetuista vaatteista ja vaikka mistä. Ei kai pitäisi koskaan olla liian varma mistään 😉