Runebergin torttuja

Eilen tein Runebergin torttuja, sillä viime vuonna jäi tortut (ja laskiaispullat!) kokonaan syömättä. Tänä vuonna tilanne täytyi tietenkin korjata hyvissä ajoin. En käyttänyt karvasmanteliaromia taikinaan tai alkoholia kostutukseen, ja hyviä tuli!

Toiset tykkää, toiset ei. Tämän huushollin toisen asukin mielestä kyseisissä tortuissa on hyvää ainoastaan se päällinen. Minusta taas se kokonaisuus on maistuvampi, itse kun en vadelmasta hillona hirveästi välitä -tuoreena kylläkin! Siksi vietinkin pidemmän tovin kaupan hillohyllyllä vertaillen eri purkkeja ja purnukoita tavaten tuoteselosteita. Päädyin ostamaan hillon, jonka ainesosaluettelo näytti parhaalta eli tältä: vadelma (60%), omenamehu ja hyytelöimisaine pektiini. Ei siis lisättyä sokeria! Vaikka tietysti jokainen hillo sisältää luontaisesti sokereita. Ja makukin on ehdottomasti  parempi kuin muissa vadelmahilloissa, joita olen maistanut. Ainut huono puoli kyseisessä tuotteessa on se, että avattuna se säilyy vain viikon. Tosin purkki on sen verran pieni, että eiköhän sen saa viilin ja rahkan seassa kulumaan tuossakin ajassa.

Tortut syntyivät tällä ohjeella:

Taikina:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

1 dl vehnäjauhoja

1 dl korppujauhoja (osan korvasin murskaamalla joululta jääneet piparit mukaan)

1/2 dl mantelijauhetta

1 tl leivinjauhetta

ripaus ceyloninkanelia, kardemummaa ja aitoa vaniljaa

 

Kuorrute:

tomusokeria

hieman sitruunan mehua

vettä

 

kostutukseen appelsiinimehua

 

Yksinkertaisuudessaan voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, jonka jälkeen lisätään muna ja vatkataan. Lopuksi sekoitetaan mukaan yhdistetyt kuivat aineet. Taikinaa riittää 12:een matalaan muffinivuokaan. Uunin lämpötilana oli 200 astetta ja paistoaika noin 10 minuuttia.

Ollessani taas liian hätäinen laitoin hillot torttujen päälle ennen kuin olin edes kostuttanut niitä. Onneksi reunoilta pystyi vielä kostuttamaan!