Valmis

Hieman ennen joulua koitti päivä, jonka saapumista olin odottanut jo pitkään: sain viimein tutkintotodistuksen käteeni. Ihmeellistä, että monen vuoden työ kulminoitui yhteen mustaan, hopeisella logolla ja nimelläni varustettuun kansioon. Valkoinen neilikka värisi hieman, mutta vain hieman, odottaessani vuoroani tuon kansion saamiseksi.

Korokkeella muiden kanssa seistessäni mietin, että tässä sitä nyt ollaan. Koop Arponen Flute of Shame -bändeineen lauloi meille, että ”there’ll be opportunities knocking at my door”. Toivotaan niin! Vai voiko muuta vaihtoehtoa ollakaan, kun noin ihana ääni niin kertoo?

Vielä kesällä ja syksylläkin ajattelin jättäväni viralliset juhlat väliin, mutta onneksi menin. Sen lisäksi, että juhlat olivat kiva päätös tälle kaikelle, löysin uuden bändin kuunneltavaksi, sain todella ison palan hyvää kakkua ja kuvaajan ottaman onnistuneen yhteiskuvan ystävän kanssa. Kannatti mennä jo siis musiikin, kakun ja kuvien vuoksi!

En ole varsinaisesti mitenkään innokas järjestämään juhlia, mutta valmistujaisjuhlat lupasin ystävilleni pitää. Ja vaikka kommelluksilta ei vältytty niin tarjoiluiden kuin illan sujumisenkaan kanssa, oli mukava saada suuri osa ystävistä koolle samaan aikaan ja juhlistaa hieman urakan päätöstä. Kaupan päälle sain juuri minun näköisiäni lahjoja ja kortteja. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä juustokakkua uunissa, ja se onnistui ilmeisesti ihan hyvin.

Joulupäivänä ollessani vanhassa kotikaupungissa tuli vielä lähisukua kahville, joten kakkua syötiin jo kolmatta kertaa. Sillä kertaa kakku tosin haettiin paikallisesta leipomosta. Hyvää oli sekin, kuten aina.

Nyt yritän löytää sitä mielenrauhaa, josta Koopkin juhlissa lauloi. Olkoon tuleva vuosi pyhitetty mielenrauhalle ja uudelle alulle.