Vispipuuro, elämäni puuro

Viimeksi ollessani vanhempieni luona käymässä keräsimme mummini kanssa mustaviinimarjoja useamman litran. Omani laitoin pakkaseen. Sen lisäksi keräsimme vielä hieman punaisia vispipuuroa varten. Vispipuuro se vasta onkin herkkua! Usein teen puuron mustikasta, mutta toisaalta siitä puuttuu vispipuurolle tyypillinen happamuus, joka on osa viehätystä. Tämä viinimarjapuuro olikin siis mukavaa vaihtelua. Voin vain kuvitella, kuinka hyvältä esimerkiksi mansikka maistuisi tässä muodossa.

Syön melkein joka aamu kaurapuuroa, ja riisipuuro kaneleineen on myös mieleeni. Mutta vispipuurossa yhdistyvät kaikki: väri, maku ja koostumus. Ja ihanat marjat.