Kun meille murtauduttiin

Siitä on nyt hiukan yli vuosi aikaa, oli perjantai. Pari päivää ennen uuttavuotta. Olin viikkoa aiemmin jäänyt äitiyslomalle. Lähdin mieheni mukana kuntosalille seitsemän maissa. Hän käy välillä treenamassa ennen töitä, joten olimme aikaisin liikkeellä. Kaarsimme auton pihasta, emmekä huomanneet mtn erityistä. Tein treenini ja lähdin bussilla kohti kotia. Kotiin saavuttuani, menin pääovestamme sisään (meillä myös takaovi ja terassin ovi) Heitin kengät eteiseen. Astuin eteisestä kunnolla sisälle ja näin lattialle mieheni UINTI kamat mytyssä ja uintilasit takkahuoneen lattialla. Päässäni mietin hetken, että missä välissä mieheni kerkesi tavaransa kaataa lattialle, tarvitsiko hän uinti repusta jotakin vai mitä ihmettä. Jatkoin takkahuoneesta viemään treenivaatteitani ja ulkotakkiani kodinhoito huoneeseen kuivumaan. Mitään muutaa poikkeamaa, en heti huomannut. Tw oli paikoillaan, uudet Bugaboomme joulukuusen vieressä (olivat tulleet juuri ennen joulua ja odottivat siinä vauvan syntymää) Heti kuitenkin kun tulin kodinhoitohuoneen ovelle, näin rikkoutuneen lasin meidän takaovesta. Sekunnin sadasosan mietin, että mitä täällä tapahtuu, onko tämä jokin teinien pila.

IMG-20171229-WA0004.jpg

Sydän pompsahtaa kuitenkin kurkkuun ja korvissa alkaa soimaan. Meillä on terassin ovi kodinhoitohuoneen vieressä, juoksen siitä sukkasiltani ulos. Päässä soi ja mietin, onko talossa vielä joku. Yläkerrassa, kellarissa (meillä käynti myös sisäkautta kellariin), tai toisella puolella taloa, mihin en nähnyt. Meillä tosiaan talossa n. 250 neliötä, joten piilopaikkoja löytyy.

Onneksi minulla on vielä takki päällä ja puhelin taskussa. Juoksin pihatielle ja soitin miehelleni. Olimme sopineet, että hän vastaa töissä puhelimeen ja soitan vain hätätapauksissa…olihan laskettuun aikaan noin kuukausi! Onneksi hän vastasi ja ei varmasti odottanut tämmöistä soittoa. Pikemminkin, että nyt supistelee pahasti ja täytyy lähteä sairaalaan. Sanon puhelimeen, että meille on murtauduttu (kuulosti omaan korvaankin hölmöltä, useinhan sitä ajattelee, ettei omalle kohdalle käy mtn). Kerroin tilanteen ja kysyn vielä, että eihän ollut kaatanut uintikamojaan. Ei ollut. Jatkan, että olen sukkasiltani ja varpaat aivan jäässä. Sanon, että pysyy linjan päässä, niin haen terassin oven edestä crocksit ja tarkastan, että lasi on todella rikki. Hölmöä, mutta tilanteessa epäilin jopa omaa näkökykyäni. Terassinoven lasin kautta näen onneksi sisälle, ennenkuin aukaisen oven. Nappaan croksit (muuta ei ollut lähettyvillä) ja juoksen taas pihalle. Laitan croksit jalkaan ja kierrän takaovelle. Rikki on ja isosti. Lopetamme puhelun. Mieheni lähtee myös ajamaan töistä kotiin.

Palaan pihatielle, en halunnut olla liian lähellä taloa. Soitan siinä hätäkeskukseen ja kerron tilanteen. Kerroin myös, etten tiedä onko sisällä vielä joku. Lähettivät partion ja se tulikin nopeasti. Olin varmasti näky! Iso maha pystyssä, croksit jalassa, treeni trikoot päällä ja seison pihatiellä. Näytän rikkoutuneen takaoven ja partio pyytää odottamaan terassilla, kun tarkastavat talon. Menee hetki ja pyytävät sisälle. Menevät itse vielä kellariin. Tarkastettuaan sen, toteavat että talossa ei ole enää ketään. Kertovat myös, että yläkerrassa on vedetty kaikkien huoneiden laatikot ja kaapit auki, myös kylpyhuoneen. Keittiössä ja muissa makuuhuoneissa myös käyty.

IMG_0014.jpg

Mieheni tulee ja poliisit pyytävät meitä vielä odottamaan olohuoneessa. Tekevät alustavan tutkimuksen ja pyytävät rikospaikka tutkinnan paikalle. Ajattelen, että tämähän on kuin CSI. Rikospaikka tutkijat tekevät tutkimukset ja lopulta pääsemme mieheni kanssa katsomaan yläkertaan ja muualle ”tuhon jälkiä”. Huomaan, että kaikki korumme on viety. Minulla oli myös hääpuvun myynnistä ja joululahjaksi saatua käteistä, ne oli viety. Olimme saaneet vuosien varrella Shamppanjaa lahjaksi, kaikki oli viety. Selvää on, että voro oli tyhjentänyt uintirepun ja kerännyt sinne kaikki arvoesineet. Poliisit sanoivat, että vastaavia ”nopeita putsauskeikkoja” oli heillä tutkinnassa sillä hetkellä useita.. meidän murto täytti samat kriteerit. Mitään isoa ei oltu viety, ei oltu turhia sotkettu tai rikottu. Helposti löydetyt, myytävät ja kannettavat tavarat oli viety. Asia mitä poliisien kanssa kuitenkin ihmettelimme, oli se, että meidän avaamattomat JOULUSUKLAA rasiat olivat myös kelvanneet voron matkaan. Rasioita oli n. 5 ja ne olivat olleet vielä kuusen alla. Tilanteessa ei hirveästi naurattanut, mutta hieman huumorin kukka kukki, että taitaa vorolla olla herkullinen uusivuosi shamppanjan ja suklaan kera.

Kerroimme tutkijoille alustavasti, mitä olimme huomanneet kadonneen. Tekivät myös rikosilmoituksen samalla vakuutusyhtiöön. Tämän jälkeen etsivät lähtivät ja me jäimme mm. soittelemaan ikkuna päivystykseen. Sieltä tultiinkin nopeasti tekemään väliaikainen paikka ikkunaan. 

Illalla oli hiukan epätodellinen fiilis ja mieli herkillä. Mitä jos ajatukset pyörivät mielessä. Mitä jos olisin ollut kotona..nukkumassa yläkerrassa. Olisinko vain kuullut, kun lasi rikkoontuu alakerrassa. Moni sanoi, että varmasti voro olisi siinää kohtaan juossut pakoon, kun olisin huutanut. Varmasti näin, olin kuitenkin viimeisilläni raskaana, niin kyllä siinä erilaiset ajatukset pyörivät mielessä. 

mv.jpg

 

Onko siellä vastaavia kokemuksia?

 

-AnneMari-

 

Kommentit (2)
  1. Hei Pinja, kiitos kommentistasi!

    Aluksi jännitti olla yksin kotona, varsinkin kun olin juuri jäänyt äitiyslomalle niin olin päivänkin usein kotona. Nopeasti hankimmekim hälytysjärjestelmän, en pystynyt nimittäin käymään alusi esim. suihkussa, jos olin yksin kotona. Tai pystyin, mutta mielikuvitus pääsi hiukan liiaksi valloilleen. Hälytysjärjestelmä ja tietenkin vauvan syntymän jälkeinen tohina auttoi ja ”nopeasti” pelko unohtui. Olenkin läheisten kanssa puhunut, että varmasti ”traumat” olisivat olleet suuremmat, jos olisin ollut kotona. 

  2. Apua kauheeta!
    Jäikö tosta muita traumoja yksin kotona olemiseen ja onko varas löytynyt?
    Itse en varmasti olisi pystynyt ummistamaan silmiäni saati olemaan asunnolla yksin..

    yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *