Onko äitiyslomalla tylsää

Onko äitiyslomalla tylsää, on lause mihin tulee välillä törmättyä eri tilanteissa. Lause voi olla ystävän kysymys lounaalla, se voi olla oma ajatus sateisena ja harmaana päivänä, se voi olla keskustelupalstojen otsikko tai vauvalehtien kysely. Mistä ne arkipäivät koostuvat, kun suurin osa lähipiiristä ja ystävistä on töissä. Onko se päivästä toiseen leikittämistä, ulkoilua, vaipan vaihtoa, nukuttamista, syöttämistä, imettämistä, siivoamista, Netfliksiä ja perässä juoksemista. Vai onko se sittenkin lounaita, kahvitteluja ja pitkiä kävelylenkkejä muiden äitikavereiden kanssa. Äitivauva joogaa ja shoppailua?

20180224_152247 (2).jpg

Nyt on oma äitiysloma/vanhempainvapaa takana ja hoitovapaalla jatketaan. Uskomatonta, että kohta on jo vuosi siitä, kun jäin kotiin. Hieman voin avata niitä fiiliksiä, mitä arkipäivät on tuoneet tulleesaan. Tylsäksi aikaa ei voi kuitenkaan sanoa, tietenkin päiviä on tullut, milloin aika on käynyt hieman pitkäksi. Päiviä, kun tekisi mieli puhua välillä aikuisten juttuja, sen sijaan, että ”Täältä tulee iso auto, prumm prumm”. Kuitenkin jos kokonaisuutta ajattelee, harvassa ovat ne päivät, kun olen kaivannut jtn muuta. 

Palataan kuitenkin alkuun, eli viime joulukuuhun kun äitiyslomani alkoi.  

Jihuu, ei tarvinnutkaan laittaa kelloa soimaan aamu kuudeksi, vaan sai jäädä sänkyyn makoilemaan. Ensimmäinen kuukausi meni treenaten, chillaten ja tulokkaaseen valmistumiseen, siivoamiseen, pyykkaamiseen, vaatteiden järjestelyyn ja mitä näitä ”pesän rakennus” viettejä nyt on. 

20181210_134927.jpg

Kuvassa: pariviikkoa ennen vauvan syntymää. Lähdössä ravintolaan viettämään hääpäivää

Sitten tulikin se maaginen ilta, kun supistukset alkoivat. Melkein pari vuorokautta siitä ja vihdoin pieni käärö oli sylissä. Vauvan saannin jälkeen ensimmäiset viikot menivät toipuessa, uuteen ihmiseen tutustuessa, uusien asioiden harjoittelussa ja tietenkin asioista, mitä vastasyntyneen kanssa tehdään. Arkirytmi oli myös erilaista ja kaikki kesti hieman pidempään. Ovesta ulos lähteminen ei ollutkaan enää sitä, että takki päälle ja menoksi. 

20180309_170612 (2).jpg

Pikkuhiljaa rytmi alkoi muodostumaan ja vaunulenkkejäkin pääsi tekemään. Kerran pari viikossa muiden äitikavereiden kanssa, mutta paljon myös kaksin vauvan kanssa. Välillä saatiin myös vapaapäivällä olevia ystäviä kylään tai nähtiin heitä kahvittelun/lounaan merkeissä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin oma lounas/kahvihetki oli sitä, että nautin ne päiväuni aikaan, omalla kotisohvalla blogeja lukien tai Netfliksiä katsoen. Päiväuni aika oli yleensä muutenkin tehokasta aikaa. Saatoin hoitaa talomme remontti asioita, siivota, tehdä ruokaa ja asioita mitä on helpompi hoitaa silloin, kun vauva nukkuu. 

Kesän jälkeen aloitimme äitivauva joogan ja kävimme 8 kerran kurssin, emmekä toiselle kurssille ilmoittautuneet. Yhden kerran sai kurssista korvata ja jos satuit olemaan kipeä useampana kertana, niin harmin paikka. Reilusti yli 100 e noista kerroista, kirpaisi hieman liikaa. Tästä lähtien joogaan youtubea katsoen. 

Kauppakeskuskissakaan ei hirveästi kaksin vauvan kanssa tullut pyörittyä. Jokainen joka on yrittänyt vaunujen kanssa ahtautua sovituskoppiin tietää syyt. Enemmän se on sitä, että mallailet peilin edessä ja jos mahdollista, otat kotiin sovitettavaksi. Palautat, jos vaate ei ole sopiva. 

Nyt jos, siellä joku pudistaa päätään ja miettii, että sitten kun minä saan vauvan, menen ja tulen miten haluan. Vauva kyllä kulkee siinä mukana. Ennen vauvaa, mietin itsekkin välillä niin. Vaikka kotiin ei ole tullut ihan jämähdettyä, niin kyllä menoja miettii nyt tarkemmin. 

Aiemmin sitä vaan viiletti omaan tahtiin missä halusi, nyt täytyykin miettiä ruoka/imetys-ajat, päiväunet, virikkeet ja vaipanvaihto mahdollisuudet. Bussilla jos menet jonnekkin, täytyy ottaa huomioon, etten mahdollisesti mahdu vaunupaikalle. 

Se on kuitenkin ihan fine, kuukausien kotona oleminen on ollut ihanaa. Saa nähdä muuttuuko nyt hoitovapaalla ajatukset. Alkaako mieli kaipaamaan enemmän aikuisten ihmisten seuraa, töitä tai opiskelua. 

Minkalaisia ajatuksia siellä äitiysloma on herättänyt? Aloitellaanko siellä vasta äitiyslomaa vai kenties oltu kotona jo pidempääkin?

-AnneMari-

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (3)
  1. Toistamiseen olen äitiyslomalla ja tällä kertaa tiesin mitä odottaa. Kuopus on kohta 4kk ikäinen ja välillä aika käy pitkäksi. Toisaalta taas on ihanaa kun ei ole kiire mihinkään ja voi keskittyä vauvaan ja sitten niinä päivinä kun esikoinen ei ole päiväkodissa, niin puuhata hänen kanssaan myös. Tarkoitus on palata töihin ensi syksynä 🙂

    1. Täällä myös näillä näkymin paluu töihin ensi syksynä. Ihanaa olla kotona, mutta en tiedä jaksaisinko sitä henkilökohtaisesti vuodesta toiseen. 

      1. Mä en jaksaisi myöskään olla liian pitkään kotona. Olin töissä jo tässä välissä ennen uutta äitiyslomaa. Siksi nyt nautinkin kun tietää että on väliaikaista ja äitiysloman kesto melko lyhyt aika.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *