Heippa!
Ensimmäiset kevään merkit ovat piirtyneet hangelle. Uurteet hangen pinnassa, kuin suurella vispilällä tehty kermavaahdon pintaan!
Kevät saa aina aikaan sen tunteen että ajatukset siirtyy automaattisesti puutarhaan. Rakastan kukkia ja pihan mylläystä. Minulla on mansikkamaa ja kasvihuone ja muutama omenapuu, tyrnipensaita ja kukkia kukkia kukkia! Lisäksi on koko takapiha joka on remontin jäljiltä ollut myllätyssä kunnossa jo kaksi vuotta. Eipä viime kesänäkään kerennyt sille mitään tehdä.
Olen kyllä viimeiset vuodet ollut kesällä töissä joka päivä, ja näin ollen kasvihuoneessa viljely on ollut vähän turhaa täällä kotona. Kuumat päivät ovat kuihduttaneet vihreän peukalon mitä tulee kotikasvihuoneeseen. Töissä hoidan anoppini kanssa isoa kasvimaata ja samalla olemme jo vuosia kasvattaneet kasvihuoneessa kesäkurpitsoja jotka ovat aivan mahtavia vihannesruoissa.
Oma kasvihuoneeni siis saanee ensi kesänä toimia jonkun täysin kumman kasvin kokeiluprojektina. En tahdo stressata sen kanssa enää, kun olen kaksi kesää peräkkäin saanut vain pari kurkkua ja pari tomaattia aikaan.
Pihan pieni teholaitos
Omalla pihallamme meillä seisoo jokaisen puutarhurin ystävä, Biolanin pikakompostori. Pakko myöntää että minä en ole meillä se, jonka pääasiallinen homma on tämän kompostorin hoitaminen. Ja tämä johtuu siitä että olen lyhyt ja minun ulottuvuuteni eivät mahdollista kompostin täysipainoista käyttöä.
Nyt kun olen viikon ollut yksin vastuussa kaikesta täällä kotona, olen joutunut tekemään enemmän tuttavuutta myös tämän kanssa. Yksi niksi tämän vehkeen kanssa onkin säännöllinen täyttö. Keittiössä meillä on pieni biojäteastia jotta se tulee tyhjennettyä säännöllisesti.
Kaikki hyödyntämiskelpoinen biojäte keittiöstä menee ensisijaisesti joko koirille tai kanoille. Ja se kaikki muu menee tänne. Ja se muu on lähinnä kahvin puruja, kanoille sopimattomia ruokia kuten sipulin kuoret, raa-at perunankuoret (kanat ei tykkää), sitrushedelmien kuoret ja ulkolaisten omenoiden kuoret ja homehtuneet leivän kannikat. Yksi asia mitä tänne lämpökompostiin en laita, ovat biohajoavat muovipussit. Ne eivät kerkeä tässä kompostissa hajota. Niissä on ilmeisesti vielä jotain kehitettävä. Mutta on ne siinä määrin hyvä keksintö että kun sellainen pussi lentää tuulen mukaan, tulee se häviämään aikanaan.
Ja katsoppa vain! Komposti käy suorastaan kuumana! Mieheni on eristänyt kompostin lumella niin hyvin, että se on ollut lämpimänä läpi koko talven. Toimivan kompostin tuoksukaan ei ole paha.
Toinen niksi tämän kanssa on käyttää aina reilusti kuivikeainetta ja kolmas on muistaa hämmentää seosta säännöllisesti.
Tämä kompostori on seisonut tuolla pihalla jo liki 10 vuotta. Ensimmäisinä vuosina tämän käyttö vähän tökki. Luukkua auottiin liian tiuhaan ja oliko syynä sekin että kompostista puuttui oikea bakteerikanta. Biolanin oppat tuli luettua tarkasti ja opettelun kautta älyttiin sekin että neljäs vinkki onkin tyhjentää kompostia säännöllisesti lauhalla ilmalla.
Tuo sekoitustikku on kätevä. Se tarvitsi vain pientä tuunausta, muovinen holkki piti korvata metallisella lukkomutteripäisellä pultilla. Kaksi kertaa kävi niin että tikun lavat hävisivät kompostiin kesken hämmennyksen. Ensimmäisellä kerralla valitin ja sain uudet osat takuuseen, toisella kerralla ideoitiin metallipatenttiratkaisu joka on toiminut vuosia.
Tämä kompostori on ollut hyvä ostos. Tämän sisältö levitellään kukkapenkkeihin ja olen käyttänyt sisältöä maan parannukseen kun olen perustanut uusia kasvatusalueita.
Kun me muutimme tähän taloon, ei tuolla pihalla ollut multaa yhtään. Piha oli hiekkaa ja metsää. Pikku hiljaa olemme sitä rakentaneet tuomalla siihen maata muualta, ja kompostoimalla kaiken mahdollisen. Siinä tämä pönttö on ollut mainio apu.
Avokomposti meillä on myös ollut koko ajan tuolla pihalla. Kerran tuossa 10 vuotta sitten ajattelin olla eko, ja vauhdittaa kasvien kasvua nokkosvedellä. Nokkoset toin anopin navetan takaa. Nohevana laitoin nokkoskäytteen jätteet kompostiin.
En vain tajunnut että ne nokkosen siemenet eivät siellä avokompostissa miksikään mene. Ja näin ollen tulin levittäneeksi nokkosen joka puolelle pihaa seuraavana kesänä! No, nyt on nokkosta mistä tehdä ruokaa. Ja vastaisuudessa tajusin laittaa kaikki vahingolliseksi arvioimani kasvijätteet lämpökompostiin!
Lämpökompostin yksi hyvä puoli onkin se että varsinkin kesällä se kuumenee niin kuumaksi, että haitallisimmatkin rikkaruohot voi sinne laittaa juurineen. Ne kyllä paĺvat siellä. Välillä komposti on liiankin kuumana, sen huomaa siitä kun sisältöä tyhjennettäessä löytyy kohtia joissa sisältö on suorastaan tuhkaa! No en tiedä onko se tuhka oikeasti palamistuotetta vai hometta, mutta ajattelen sen olevan tuhkaa.
Kompostointi on minulle ja miehelleni mieleinen harrastus. Varsinkin kun joku vuosi sitten mieheni sai ensimmäisen kerran kompostin toimimaan läpi vuoden. Täällä haja-asutus alueella tuo kompostointi on hyvä tapa vähentää roskikseen päätyvää materiaa.
Kompostin sisältö houkuttelee tuholaisia. Kaikkien olisi hyvä huomioida kompostoidessaan biojätettä itse, että biojäte on kompostoitava siten että jyrsijöiltä on pääsy sisältöön estetty. Siihen tämä malli sopii tosi hyvin.
Me on käytetty tässä kompostissa seosaineena ihan virallisia kompostin seosaineita, mutta myöskin gerbiileiden terraariosta tyhjennettyä vessapaperitötteröiden silppu- kutterin puru- gerbiilin kakka- seosta. Se on toiminut hyvänä herättäjä aineena, ja on ihan kätevä tapa harrastaa kierrätystä.
Tämä kun itse on hyvin tarkka kierrättäjä, on välillä stressaavaa. Kun menen ”kaupunkiserkun” luo, ei minun päähäni vain mahdu se että kaikki biojätteestä lasipulloon pitää tunkea samaan pussiin. Suomalaisilla on vielä paljon opeteltavaa kierrätyksen saralla.
Nyt oli tullut tarkempaa tietoa siitä, milloin meidän omalle paikkakunnalle tulee pakkausmuovin keräyspiste. Siihen täytyy tutustua tarkemmin! Nyt vien ”ruokaa” pihan perälle, omaan lämpökompostiin!
-Jonna
