Takapakkia juoksulenkillä
Joskus on pakko nöyrtyä
Joskus on pakko nöyrtyä myöntämään että vaikka kuinka haluaa jotain, ja tekee jotain jonkun eteen, voi tulla eteen tilanne että on myönnettävä jottei pysty johonkin.
Tällainen tilanne tuli eteen tällä viikolla, kun olin käynyt 12 viikon puolimaratonharjoitusohjelmaa neljännellä viikolla. Huomasin että en paĺaudu tarpeeksi hyvin. Huomasin että en ole sellaisessa fyysisessä kunnossa että mitenkään voisin juosta elokuussa reilut 21 kilometriä ilman että rikkoisin itseni.
Keräsin rohkeutta.
Mietin, kävin kävelyllä.
Ja päätin lopulta että en juokse puolimaratonia tänä kesänä.
Yritin vaihtaa sarjaa 10 juoksuun netissä, mutta lopulta päädyin soittamaan ja pyytämään että minut vaihdetaan puolikkaan kerhosta juoksemaan 10 km.
Iso stressi poistui sillä hetkellä mielestäni. Askel alkoi tuntua kevyemmälle.
Miksi?
Tämä kevät on ollut aivan liian stressaavaa aikaa minulle. Välillä olen ollut henkisesti todella kovilla. Sisäistä rauhaa olen saanut säännöllisestä meditaatiosta ja keskittymällä isommin kukkien ja kasvien voimaan. Siksi perustin myös uuden blogin, Mun keidas. Ainakin minun stressiä lievittää kun huoneen ikkunalla kukkii orkidea.
Kevättalvella pahentunut allerginen ihottuma jotain tuntematonta asiaa kohtaan on aiheuttanut stressiä. Miehen sairastuminen on aiheuttanut stressiä. Työ, lapset ja lasten sairastelut… ja kaiken huipuksi oman elimistöni tila, siis jatkuva vetinen ripuli on aiheuttanut stressavaa oloa.
Ei siis ihme että palautuminen on ollut vaikeaa.
Oikeaan suuntan kaikki alkoi menemään tänään kun tein lopullisen päätöksen skipata puolikkaan, ja keskittyä 10. Toinen askel parempaan oli lopulta saapunut kauan kaivattu kutsu ihotautilääkärille heinäkuun lopussa! Toivon todella että saan jotain selkoa siihen mikä elimistöäni sekoittaa. Vähän itse kyllä veikkaan keliakiaan viittaavaa oirehdintaa, mutta viime syksyn tähystyksessä ei kyllä löytynyt mitään siihen viittaavaa.
Päädyin siis kuuntelemaan kehoani.
Taitaa olla niin että välillä on otettava askel taaksepäin, jotta pääsee seuraavass hetkessä 2 askelta eteenpäin.