Rakkautta ensi tahdeilla: Spectorin supersimppeli Never Fade Away on biisi, jota ei voi olla hyräilemättä jälkeenpäin. Tuotanto heijastelee viime vuosisadan puolenvälin soundeja ja henkeä — eikä se tunnetumpi Spectorkaan lopulta äärimmäisen kaukana ole.     Tommosii söpöi poikiiki vielä. Kissat vaan puuttuu!     Debyyttisingle julkaistaan kesäkuun kahdeskymmenes päivä Luv Luv Luv Recordsin toimesta. Ostoslistalle! […]

Päivän biisi! Oma hiphop-uskottavuuteni on asteikolla nollasta kymppiin arvattavasti aika alakantissa — lähtien jo siitä, että mietin aina liian kauan miten sanat hiphop ja rap pitäisi kirjoittaa — mutta nyt kolahtaa. Kreayshawnin Gucci Gucci saattaa olla lajityypilleen poikkeuksellisen ironista tavaraa — eikä eteen liitetty h-sanakaan ole mitenkään kaukaa haettu. Ja ehkä tarttuvinta ikinä. Biitti ja […]

Kevään hienoin televisioaiheinen ilmiö ei ole se parjattujen suomalaisten ruokarealityjen marssi, Hesarin Hakkarais-video tai ilmaveiviselostuksen kierrätys — vaan musikaalin tosi-tv-muodossa tarjoava Nelosen Stage.     Myönnetään, odotukset eivät alussa olleet hirveän korkealla. Teini-iän kohta vuosikymmenellä ohittanut sisäinen kyynikkoni veikkasi etukäteen ruudussa nähtävän myötähäpeää uusissa sfääreissä — ja tarpeettomassa uusformaatissa. Ja pyh! Formaatti on toiminut ihan […]

Bob Dylan täyttää tänään seitsemänkymmentä vuotta.     Tieto aiheutti itsessäni kaksi reaktiota: ai niin vähän ja mitäs se ny oikeen onkaan tehny. Bob Dylanin suuruuden kun kyllä tunnen, mutta en niin hyvin syitä sen taustalla. Hyllystäni löytyy ainoastaan Another Side of Bob Dylan -lp — eikä esimerkiksi High Fidelityssä pakolliseksi todettua Blonde on Blondea. […]

Kusti kiikutti perjantaina toivotun ja odotetun kirjeen: elämänkumppani pääsee käynnistämään maisteriopintonsa Helsingissä elokuun lopulla. Tiedon myötä jo aiemmin alkaneet asuntoihailut siirtyivät konkreettisemmalle vaihteelle — ja koska asunnon etsimisessä, aivan kuten sodassa, rakkaudessa ja musiikkibloggauksessakin, kaikki keinot ovat sallittuja, ilmoittelen myös tällä minulle luonnollisimmalla kanavalla. Eihän sitä koskaan tiedä. Siispä. Siisti ja säntillinen pariskunta etsii ensimmäistä […]

Hei jee, kiva viikonloppu takana. Pitkästä aikaa. Perjantai-ilta sujahti Museoiden yötä ihaillessa. Amurin työläiskortteli, Taidemuseon Onko totta? -näyttely, Valehtelijoiden klubi, Muumimuseon Tove ja Tuulikki -kaitafilmi, Lenin-museon pikapyrähdys, ajelu ikivanhalla museobussilla ja loppuun vielä Tampere-aiheiset arkistolyhärit — ihan parhautta kaikki. Illalla tampattiin Onkiniemessä Tontti-raveissa. Hiton makea tapahtuma niin lokaationsa kuin toteutuksensakin puolesta — jos jalat eivät […]

Jaahas.     Olin odotellut tulevaa Tintti-leffaa ihan innolla, vaikka en mikään kovan luokan sarjisfanipoika olekaan. Jostain syystä minulta oli kuitenkin mennyt ohi, että elokuva onkin… mikätäänyon. Motion capture. Traileri näyttää — anteeksi nyt vaan — sysipaskalta. Oli Spielbergin nykytuotannosta mitä mieltä tahansa, on se ainakin osannut visuaalisesti hienoja rainoja tehdä — eikä Peter Jacksoninkaan […]

Yksi hyvä vaihtoehto kesän lempparibändiksi voisi olla ihanan viileästi uneksiva ja kenkiään tuijotteleva portlandilaiskaksikko Soft Metals.     S/t-debyyttiä pukkaa lempilabel Captured Tracksin toimesta heinäkuun puolessavälissä, joten loppukesän viilenevien iltojen soitetuimman albumin paikka on hakusessa. Ainakin Psychic Driving -irroituksen perusteella uskoa voisi.     Helppoa, kevyttä, tuoretta — ja tunnelmaltaan kovin vangitsevaa. Päivän biisi.

Kuin vaivihkaa minusta on tullut kissaihminen. Olen aina preferoinut kissoja koirien sijaan, mutta viime aikoina erityisesti yksi kissaneiti on vienyt lopullisesti sydämeni ja lunastanut paikkansa tulevana kämppiksenä. Eilinen sujui kissojen suhteen vähän ikävämmissä merkeissä, kaverin Kurkkis kun oli päässyt karkaamaan. Julisteiden liimailu ja Amurin catwalkien koluaminen ei vielä eilen tuottanut tulosta, mutta tänään on päivä […]

Viikonloppu ei kartuttanut allekirjoittaneen altsupinnoja: Euroviisut ja lätkät kun tuli tapitettua mitä tiiviimmin. Suomiöverit siis — mutta niin kovin positiiviset sellaiset! Pahoittelut kirjoitusasusta, mutta noin termi näytti kuvaavammalta. Ensin mainittu oli pettymys. Omasta mielestäni Paradise Oskarin biisi oli — kun sen vihdoin semifinaaleissa ekan kerran kuulin — aivan erinomainen. Lapponian ja Marioneiden ohella parhaiden suomalaisviisujen […]