Isot levyt ovat pelottavia. Kuunteleminen lykkääntyy monesti viikkotolkulla, kun kyseessä on pitkään odotettu tai kaikkien ylistämä julkaisu. Ajatusten jäsentämisestä tai niiden nykypaperille purkamisesta puhumattakaan. Mutta härkä ja sarvet, tänään tartun teihin. Edes vähän.     Radioheadin kahdeksas studioalbumi King of Limbs ilmestyi kuultavaksi perjantaina, alle viikon ilmoitusajalla ja vieläpä päivää ennen sanottua julkaisupäivämäärää. Sen jälkeen […]

Matkalla uuteen elämään. Jos olen rohkeampi kuin luulenkaan.

Särkynyt levy tässä hei: kevään ’11 juttu popmusiikissa on tween ja lofin naittaminen yhdeksi.   NY-akti Violensin viimesyksyinen Amoral oli ihan ookoohko julkaisu; ihan mainion the Dawn of Your Happiness Is Rising -avausraidan jälkeen kokonaisuus valahti vähän kiinnostamattomaksi tapetoinniksi. Tylsis.     Yhtyettä julkaisee domestisten lemppareiden Delay Treesin ja Reginan jenkkijakelijana ja muutenkin hyvästä musiikista […]

Lilyn eilisen syntymäpäivän yhteydessä mietin mikä olisi kappale, joka minun mielestäni kuvaisi uutta kotia kaikkein parhaiten. Sitten yksi sellainen tuli vastaan ihan itsestään.     La Sera, eli Vivian Girlsistä sooloilemaan lähtenyt Katy Goodman, heitti tammikuussa ensisinglen Never Come Around tulevalta esikoistäyspitkältään. Tällä hetkellä se kuulostaa omiin korviini aika lailla paremmalta kuin mikään muu. Kukkamekkotyttöinen […]

Uuden vuoden ensimmäisiä keikkakokemuksia saatiin odotella aina helmikuun alkuun. Viime viikolla mainioita kotimaisia esiintyjiä tulikin sitten nähtyä pariin otteeseen. Tiistain We Were Strangers -eventin bändiosion aloitteli Utu. Introbiisi hätkähdytti tuomalla hirmuisen vahvoja CocoRosie-fiiliksiä, mutta sama nyrjähtäneisyys ei kestänyt koko keikkaa. Soundit toimivat mukavasti ja soitto oli ensiluokkaista, joskin biisit eivät itseäni koukuttaneet ihan koko keikan […]

Brighton Rock on elokuva tytöstä ja pojasta. Ei ehkä kuitenkaan se tavallisin sellainen, vaikka penkkiin puristautuneena muuta aina paikoin toivoikin.   Tyttö oli tyttö, mutta poika jotain muuta. Siksi Sam Rileyn esittämään Pinkieen olikin niin vaikea samaistua ja motiivien miettiminen jatkui yöhön asti. Muutamaa graafisempaa hetkeä lukuunottamatta elokuva oli tyylipuhdasta aikalaiskuvausta juonen yksinkertaisuutta myöten — […]

Tällänen pieni ruokaloitten arvostelia salassa pysyttelevä sellainen 😉

Plan Eat on elämänmuutos palsta, jossa koitetaan muuttaa elämäntapoja terveellisemmäksi.

Perjantai tuntuu olevan vaihteeksi päivä, kun mikään ei innosta. Vaikka aamulla päässä soi ihan itsestään Friday I’m in Love, eikä ajatus kahdesta vapaapäivästäkään pahemmin puistata, on olo jotenkin harvinaisen beige. Ja beigeä jos jotain minä inhoan. Beigeä päivää, beigeä elämää. Mysteeribändi nimeltä Beige on kuitenkin ihan yllättävän hyvä.   Beige – In Kind (hypem) Imagessa […]

Tänään löysin viittauksen. Olen aamun ajan kuunnellut taas edesmenneen brittiläisen Sarah Recordsin levytyksiä. 80-luvun lopusta 90-luvun alkuun levyjä julkaissut lafka esitteli pieniä suuria twee- ja indieartisteja, kuten Blueboyn, Another Sunny Dayn, Heavenlyn ja the Field Micen. Aamulla soi viimeksi mainitun Snowball-debyytti. Ja kappale nimeltä This Love Is Not Wrong.     Sitten muistin uudemman lempparini […]