Voi Göteborg, voi Göteborg. Aina kun luulee tuntevansa kaupungin bändit kuin taskunsa, tulee takavasemmalta kappale, johon ei voi olla rakastumatta.     Kolmen vuoden takainen Sunset Blvd tuli kuultua ensimmäisen kerran lauantaisissa levysoitteluissa. Pacific! oli nimenä kyllä tuttu, mutta jäänyt jostain syystä vielä kuuntelematta. Tiistaiaamu on lopulta ollutkin yhtyettä täynnä. Tunteet ovat kuitenkin vähän ristiriitaiset. […]

Saamaton optimisti ja suloisen räiskyvän tempperamentin, sekä moraalittoman huumorintajun omaava huoleton hällävälisti. Tekee lähes kaiken hetken mielijohteesta ja oppii mieluiten kantapään kautta. Sarkasmi on elämän suola – ja lusmuilu.

Päässä soi vanha Her Space Holiday. Se on hyvä.     Viikonloppu oli huipuhko. Hyvää ruokaa ja kivaa oleilua ilman kummempia agendoita. Maanantaiaamuna mieli on levännyt ja housut kissankarvoissa. Lauantaina olin tuttuun kuukausittaiseen tapaan soittelemassa levyjä Valossa Indiaaniklubin merkeissä. Biisivalinnat osuivat kaikilla soittajilla jotenkin poikkeuksellisen nappiin — erityisesti päätösraidaksi poimimani viisukäännös Säästä suukkosi vain tuntui […]

Kolmekymppinen tamperelainen, tuore äiti, ihmissuhdedraamojen suurkuluttaja, himourheileva sohvaperuna, kielipoliisi. Kirjoitan elämästäni ja ilmiöistä, vauvan hengissä pitämisestä, myöhemmin ehkä myös kasvatuksesta.

40-vuotias perheenäiti, joka on muutaman kuukauden totutellut siihen ajatukseen, että todella on nelikymppinen perheenäiti! Ihmettelee elämää, ilmiöitä ja ajankuvia. Menneissä viivähtäen, tulevaisuutta maalaillen ja nykyhetkeä vaalien. Mielessä kaikenlainen kepeä ja välillä vakava.

Olen aina ollut kissaihminen ja olen edelleen. Vuodesta 2011 lähtien perheessämme on kolmen silkkiturkkisen lämpöohjuksen lisäksi myös pieni, maailman suloisin ihmis-apina. Nykyisin elämäni on joskus kuin Huvikummusta konsanaan.

Kaupungit ovat kuin ihmissuhteita. Jotkut ovat ohimeneviä ja unohdettavia, toisiin jättää aina pienen palan sydämestään. Isoimman vaikutuksen tehneiden kaupunkien kanssa jaetaan yhteisiä muistoja ja omaa elämää on mahdotonta pitää niistä erillään. Onnekseni kaupunkien kohdalla polygamia on sallittua, jopa suotavaa. Niinpä minulla on pellavapäinen naapurintyttö (Tampere), aina etäältä katseltu ihastus (Helsinki), yltiöcool ystävä etuuksilla (Tukholma), eksoottinen […]

Tänään heräsin Manchesterissa. Olen elämäni ensimmäistä kertaa Englannissa, mikä on vähän omituista. Osin siksi, että tunnun olevan se vihoviimeinen nuorehko suomalainen, joka oman lyhyen Britti-ekskursionsa kokee. Osin siksi, että siihen nähden kuinka paljon englantilainen populaarikulttuuri kaikilla osa-alueillaan on minuun vaikuttanut, on ihmeellistä, miten päädyin tänne vasta nyt. Ja erityisesti Manchesteriin. Siinä missä nuoruusvuosien jalkapalloinnostuksessa ja […]

Vielä seitsemäntenäkin asuinvuonna suhteeni Tampereeseen on vähän kaksijakoinen. Toisaalta täällä tuntuu olevan niin vähän mitään – mielenkiintoisia ihmisiä, ylpeiltäviä paikkoja ja odotettavia eventtejä ei aina tunnu riittävän kovin monelle sormelle. Muiden pohjoismaisten kaupunkien rinnalla täältä tuntuu puuttuvan juuri sitä: skandinaavisuutta. Toisaalta, kuten minua kauniimpi ja viisaampi jo joskus aikaa sitten sanoi, on Tampere juuri sellainen […]

Esittäytymiset ovat aina vaikeita. Viime aikoina olen ruvennut karttamaan kuin ruttoa niitä perinteisiä avauslauseita, joissa oma elämä summataan kolmella ominaisuudella: nimellä, iällä ja ammatilla. Eikä kyse tässä yhteydessä ole ikä- tai ammattikriisistä, vaan siitä, että oman identiteetin paketoiminen pitäisi olla vähän monitahoisempi prosessi. Toisaalta myöskään henkilöbrändäysprosessini ei ole vielä siinä pisteessä, että otsikon kaltainen esittely […]