Popagandaa!

Niin siinä vain kävi, että viime vuonna hehkuttamani Melt! Festival jää itseltäni tällä kertaa väliin. Päätöstä mietittiin vuoden alusta asti, mutta kun lopullista heittäytymistä asian suhteen ei tullut, ehti festari myymään loppuun. Äh.

 

 

Harmittaa — mutta ei ehkä kuitenkaan liiaksi. Meltin lineup on jotenkin huvittava: niin hirveä määrä hyviä artisteja, että kokonaisuuden ylivertaisuutta on jotenkin vaikea edes hahmottaa. Vertaa nyt vaikka Provinssirockiin, jonne olin melkein menossa yhden ainoan Vaccinesin ja toisen Joy Formidablen takia. Meltissä tänä vuonna olisin itse odotellut eniten the Sound of Arrowsia, Foster the Peoplea, Cut Copya, the Naked and Famousia, Crystal Castlesia, Little Dragonia, When Saints Go Machinea ja Pulpia… Aijai. Onko joku muu menossa Ferropolisiin?

Meltiin suhtaudutaankin nyt sillä asenteella, että kun tänä vuonna kärpänen ei ehtinyt purra tarpeeksi lujaa, tekee välivuosi oletettavasti nälälle aika paljon. Silloin siis!

Yksi ulkomainen festari on kalenteriin kuitenkin pakko saada, ja nyt tuntuu siltä, että kyseessä on tällä kertaa Popaganda. Tukholman Eriksdalsbadetilla juhlittava festari ajoittuu sopivasti pari viikkoa Flow’n jälkeen, liput ovat inhimilliset 695 kruunua kahdelta päivältä ja rosteri aika vakuuttava — jo nyt. Näitä siis loppukesästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

Aika lempparilistalta kaikki.

Löytyykö Popagandasta kokemuksia? Lähekkö mukaan?

Kulttuuri Musiikki Suosittelen

Ooks kuullu: Vondelpark

Tänään hikoilin henkisesti ja fyysisesti töiden ääressä, löysin valtavan kauniin fontin ja täytin Y3-lomakkeen — ja hikoilin lisää.

Sitten löysin lontoolaisyhtyeen nimeltä Vondelpark ja ihastuin sen täydelliseen kesäiltasoundiin — helppoja, heliseviä melodioita, tunnistamattomaksi asti kaikuilevia kitaroita ja ysärin alkua muistuttavia rumpulooppeja. Lisäinformaatio yhtyeestä on kuitenkin pahasti kiven alla.

 

 

 

 

vondelpark-006.jpg

 

Vondelparkin myötä ilta on enää Jalkasaarta ja iltajäätelöä vaille valmis.

PS. Lauantainen keikkadebytointi meni kuin menikin hienosti. Jännitys kuului ainakin ekassa biisissä ja neljännessä vaihtoivat lyriikat paikkojaan, mutta muuten kaikki meni kuin elokuvissa. Keikan tekeminen on ollut yksi kolmesta isosta unelmastani ja sen eläminen jotain aika unohtumatonta. Mutta voi, kuinka nälkä syödessä kasvaakaan…

Kulttuuri Musiikki Suosittelen