Ostamisen houkutukset
Älä osta mitään -vuosi sujuu joten kuten. Ongelmia tuotti se, että yritys, jossa työskentelen maksoi meille kannustusrahaa lähiaikoina. Eli rahan tulo on ongelma? No, onhan se, jos yrittää olla käyttämättä rahaa mihinkään. Lisäksi säästäminen on sujunut erittäin hyvin, eikä painetta ole säästää enemmän. Tämä johti siihen, että innostuin tilaamaan itselleni alusvaatteita. Onko sitten tällainen ylimääräinen osto ongelma? Ei tietenkään, mutta toki tämä lisää tunnetta siitä, että epäonnistun kokeilussani. En pysty olemaan ostamatta asioita, joita en välttämättä tarvitse.
Tämä on minun projektini perusidea, olla ostamatta asioita, joita en välttämättä tarvitse. Koska tietenkin ihminen selviytyy vähemmilläkin alusvaatteilla, esimerkiksi viidet rintaliivit riittävät varmasti hyvään elämään. Nykyelämä kuitenkin vaatii ostamaan, ostamaan aina enemmän ja parempaa. Ostaminen itsessään nousee tärkeämmäksi kuin itse tuote. Tätä haluan vältellä, että ostaisin vain sen vuoksi, että ostaminen on kivaa, tai että haluan jotain parempaa, joka ei todellisuudessa paranna elämänlaatuani, vaan tuote on parempi ideana. En halua ostaa ideoita tai asioita vain sen vuoksi, että ne ovat parempia paperilla, vaan vain jos ne parantavat elämänlaatuani ja tuovat muutakin kuin hetkellistä onnea.
Minun täytyy siis joko palauttaa ostokseni tai todeta ostokseni parantavan elämänlaatuani. Joitakin perusteluita ostokselleni on, sillä kokoni on muuttunut vähän ja ostokseni vastaisi tähän. Se kuitenkin parantaa elämänlaatuani, kun vaatteet sopivat, eivätkä ole liian isoja tai pieniä. Sillä minä olen oikean kokoinen aina, vaatteet vain ovat liian suuria tai pieniä, tai sitten ihannetilanteessa sopivia.
Voisin vielä mainita, että jumppailuni on sujunut erittäin hyvin, lukuunottamatta yhtä päivää, jolloin unohdin jumpata. Eli nyt olen jatkanut jumppailua 1,5 kuukautta. Lisäksi kävin yhdellä kävelylenkillä. Käyn siis päivittäin koiran kanssa 1-3 kävelyllä, mutta tällä kertaa pidensin lenkkiä reilusti.
