Tasapainottelua
Viime aikoina ajatukseni ovat menneet välillä laidasta laitaan. Olen tuntenut syyllisyyttä syömisestä ja liikkumattomuudesta ja toisaalta olen saanut intoa hoitaa liikkuvuutta kotijumpalla useana päivänä ja kehunut itseäni ja kroppaani joinain päivinä. Olen myös puhunut muutoksesta työkavereiden kanssa, joten olen tavallaan vahvistanut ajatuksiani ääneen.
Jumppaaminen aluksi tuntui auttavan liikkuuvuuteeni, mutta sitten parina iltana kivut olivat kovemmat kuin tavallisesti ja se masensi hieman. Uskon silti jumpan auttavan ja teen liikkeet joka päivä vähintään kerran. Olen myös saanut sen vaivihkaisen ajatuksen, joka väittää tarkoittavansa hyvää: ”olet laihtunut”. Se tuntuu hyvältä, mutta tiedän sellaisten ajatusten johtavan vinoon ajatteluun siitä, että laihtuminen olisi pääasia. Laihtumisen täytyy pysyä vain sivujuonteena.
Toisaalta ajatuksissani on ollut ratkaisu. Tapojen muuttaminen. Kaikki alkaa ja loppuu tapojen muuttamiseen. Kun lopetin colajuomien juomisen, en tavallaan lopettanut mitään, vaan opettelen uutta tapaa. Uusi tapani on valita jotain muuta ruokajuomaksi, juomaksi milloin vain. Eilen mietin kahvitauolla sitä, että uusi tapa ratkaisee myös syömisen ongelmia. Voin opetella uuden tavan valita jotain terveellisempää. Jollain tasolla olen jo onnistunut, valitsin perjantaipullaksi pienemmän pullan, ja useimpina päivinä valitsen pullattoman tavan. Edistystä.
Uusi tapa tehdä asioita tai muutama pieni uusi tapa, joiden avulla elämäntapani muuttuu.