Asento!

Näemmä kesä on herättänyt minussa tekniikka-niilon, mitä tulee seksiin, joten on pakko haastella muutama sana asennoista. Niistähän jaksetaan heittää huulta, mutta asennolla on silti väliä.

Kätevimmän ja kattavimman asento-oppaan olen löytänyt täältä (bonuksena hienot animaatiot): http://www.sexinfo101.com/sp_index.shtml

5 syytä, miksi asentojen pläräämiseen kannattaa käyttää aikaa:

1) Asentoja kannattaa selata sillä mielellä, että pistää muistiin, mikä niistä kutkuttaa jollain tavalla. Uskon kehotietoisuuteen, ja “oudossa” kohtaa herännyt kiinnostus voi johdatella ihmisen löytämään itsestään jotain uutta.
2) Valtaosa on tottunut harrastamaan seksiä pääasiassa sängyssä. Paikan vaihtaminen on piristävää, mutta jotta se olisi myös aidosti nautittavaa, pitää löytää toimiva asento. Aina ei tule in action mieleen, että jalan/takapuolen voi nostaa/laskea ja niin edes päin, joten jos on joskus nähnyt jonkun kätevän ratkaisun, se voi helpottaa esimerkiksi extempore kohtaamista pystyasennossa.
3) Kun asentoja katselee kumppanin kanssa, se väistämättä johdattaa puheen seksiin, vaikkakin sitten huumorin varjossa. Keskustelussa voi käydä ilmi jotain asioita, joista ette olisi muuten tulleet puhuneeksi. Tai sitten ilmapiiri niin sanotusti virittyy, ja päädytte harrastamaan kiihkeää seksiä omissa lempiasennoissanne.
4) On totta, että vaihtelu virkistää. Esimerkiksi Osmo Kontulan ansiokkaissa seksitutkimuksissa asentojen vaihtelun on todettu indikoivan tyydyttävää seksielämää. Noin kolmasosassa yhdyntöjä on käytetty vähintään kahta asentoa. Yhdynnät, joissa mies on pelkästään päällä, ovat vähentyneet vuosien varrella.
5) Monesti ajattelevat, että jonkun uuden jipon kokeilun pitäisi heti avata taivaan portit ja sitten ehkä petytään, kun käänteinen lehmityttö (nainen istuvassa asennossa päällä, kasvot miehet jalkoja kohti) ei räjäytäkään tajuntaa. Itse ajattelen ennemminkin, että kysymys on siitä, että yhdessä lähdetään pois mukavuusalueelta kokeilmaan jotain uutta. Se on kaikessa huvittavuudessaan/kiusallisuudessaan/epätoimivuudessaan opettavaista ja tekee sen takia hyvää seksille. Aina on hyvä pysyä virittyneenä sille, että mitä tuntemuksia herää, olivat ne sitten ristiriitaisia tai hämmentäviä. Itsetuntemus ja kumppanin tuntemus räjäyttävät tajunnan, ei tietty niksi tai asento.

 

Kuva: Sexinfo101.com

Hyvinvointi Hyvä olo

SlutMom

Päätin tuossa jokin aika sitten osallistua elämäni ensimmäiseen mielenosoitukseen. Tai joskus olen tainnut jonkun korttelin pätkän verran olla mukana vastustamassa ydinvoimaa, mutta elokuun 6. päivä järjestettävä SlutWalk (klo 14-17, lähtö Kiasmalta) osuu kyllä sen verran arkaan paikkaan, että pakkohan sinnekin itsensä kammeta. Pikku-J tulee todennäköisesti mukaan, joten lookini lienee ennen kaikkea SlutMom.
Nyt kesällä Hesarissa on ollut ihan kiitettävästi juttuja ja keskustelua raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta. Toivoisin kovasti, että minulla olisi enemmän vastauksia kuin kysymyksiä siihen, mitä tulee seksuaaliseen väkivaltaan, enkä taida olla ainoa. Pohdin nimittäin sellaisia pikkujuttuja kuin että miksi sitä oikein on (miten se on yhteiskunnan rakenteissa, mikä ylläpitää sen dynamiikkaa) ja mitä ihan oikeasti käytännössä sen kitkemiseksi voidaan tehdä.
Se, miten raiskauksia käsitellään oikeudessa ja miten raiskausten uhreja tuetaan ja autetaan, on ihan jäävuoren huippu, toki tärkeä sellainen. Esimerkiksi siitä on keskusteltu melko vähän, että mikä tekee esimerkiksi miehestä raiskaajan. Olen joitain luentoja kuullut ja juttuja lukenut, joissa on avattu näin tylysti sanottuna sarjapuskaraiskaajien mielenmaailmaa.
Tällaiset tapaukset ovat kohtuuhäiriintyneitä, mutta miten sitten ns. tavalliset tai ainakin toistaiseksi diagnosoimattomat miehet (anteeksi yksioikoinen, tyhmä ilmaisu) miehet? Se mies, joka raiskasi Hesarin yleisönosastoon kirjoittaneen naisen (oli lähtenyt tuttujentuttujen jatkoille, heräsi alasti, oikeuslääkärin tutkinnassa ilmeni merkkejä raiskauksesta), mikä olisi ollut hänen selityksensä: känni, aiempi flirtti, sekava mielentila, vastustamaton houkutus, viha naisia kohtaan, mikä?
Entä treffiraiskaukset, joissa toisen ei on toisen kyllä vaikka ollaan jo puolipukeissa sängyssä? Tai asiakas, joka raiskaa prostituoidun? Tai aviomies, joka raiskaa vaimonsa (nykyään luojan kiitos laissa kielletty)? Tai mies, jota nainen kohtelee seksuaalisesti väkivaltaisesti? Entä mitä ajattelisit, jos kuulisit isäsi, veljesi, miespomosi, eksäsi tai nyksäsi raiskanneen jonkun? Seksuaalisen väkivallan kirjo on valtava, mutta sekään ei oikeuta olkien kohotteluun tai puusilmäisyyteen. Nyt keskustelu painottuu siihen, että potentiaalisia uhreja (homoja, heteroita, naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, kuten uusi poliisinaispomo avarakatseisesti luetteli) kehotetaan “pitämään huolta itsestään”. Mutta miten aidosti ehkäistä sitä, että esimerkiksi pienistä pojista (ja toki tytöistä, vaikka ovatkin vähemmistö, kiitos rakenteiden ja dynamiikan) ei kasva hyväksi käyttäjiä tai seksuaalisen väkivallan harjoittajia? Tähän kaikkeen muun muassa SlutWalk hakee vastauksia.

Ja hei, tulkaahan mukaan SlutWalkille! Me naiset olemme kuitenkin lutkia kaikki, jos joltain väärältä tyypiltä kysytään.

Ps. Jotenkin kummasti ajatukseni hyppäsivät Savukeidas-kustantamon keväällä suomentamaan 1960-luvulla vaikuttaneen amerikkalaisen radikaalifeministin Valerie Solanasin SCUM-manifestiin. Olen sen aikoinaan lukenut ruotsiksi, mutta sen muistan, että teksti on rajua ja provosoivaa, niin kuin manifesteissa pitääkin olla. Solanasin käsite SCUM tulee sanoista ”Society for cutting up men”, ja pääviesti se, että miehistä on päästävä eroon. Paljon on vettä virrannut maailman joissa sen jälkeen, kun Solanas ajatuksensa kirjoitti paperille, joten manifestin voi ottaa myös ihan lukukokemuksena.



 

 

Kuva: Guardianin sivuilla kerrottiin Bostonin SlutWalkista. Jos viisaat ajatukset teemasta kiinnostavat, kannattaa Lontoon SlutWalkin herättämiä ajatuksia käydä lukemassa verkkolehdestä – aiheeseen on tarttunut useampikin kolumnisti. 

Hyvinvointi Hyvä olo