Tarina kiinalaisesta maanviljelijästä

Tervehdys vain täältä takkuisen toipumisen laaksosta. Pahin on jo takana, sekä lapsella että äidillä, joka sai kätevän mehudetox-aloituksen bikinikauteen, vaikka ei sellaisista niin perustakaan. Mutta olen näinä päivinä monesti ajatellut logoterapiatarinaa kiinalaisesta maanviljelijästä, jota siteeraan niin usein, että on suorastaan ihme, etten ole siitä vielä kirjoittanut. Se menee suurin piirtein näin:

Olipa kerran kiinalaisen maanviljelijä, jonka ainoa hevonen karkasi. Kyläläiset voivottelivat hänen kohtaloaan, mutta maanviljelijä vastasi, että koskaan ei voi tietää, mikä on hyväksi ja mikä huonoksi. Hevonen palasikin mukanaan joukko villihevosia, joita maanviljelijä alkoi kesyttää ja tekikin niillä hyvän tilin. Sitten eräänä päivänä hänen ainoa poikansa tippui hevosen selästä ja satutti itsensä niin pahasti, että joutui kuukausiksi sängyn pohjalle. Jälleen kyläläiset voivottelivat hänen kohtaloaan, mutta maanviljelijä vastasi, että koskaan ei voi tietää, mikä on hyväksi ja mikä huonoksi. Syttyi sota, ja maanviljelijän poikaa ei kutsuttu rintamalle.

Tarinaa voisi jatkaa samalla logiikalla vaikka kuinka pitkään. Buddhistitihan pyrkivät ottamaan kaiken kärsimyksen tyynesti vastaan, vaikka meille länkkäreille on ainakin muutama asia, joiden suhteellista hyvyyttä/huonoutta on vaikea sulattaa, kuten esimerkiksi rakkaan ihmisen kuolema. Mutta sekin kärsimys, mikä meille menetyksestä koituu, on osin kulttuurista, siis sitä, mitä kuolemasta ajattelemme. Totuuttahan kuolemasta ja mahdollisesta sen jälkeisestä elämästä ei voi koskaan saada, oletan.
Karkasipa juttu taas sfääreihin – joka tapauksessa tapaksien mussuttamisen sijaan olemme tämän viikon viettäneet hiljaiseloa kotosalla, mutta kuten kiinalainen maanviljelijä sanoisi, koskaa ei tiedä, mikä on hyväksi ja mikä pahaksi.

Hyvinvointi Hyvä olo

Vali vali

Nyt kun on uunituore logoterapeutin todistus, niin elämänhän pitäisi olla olla yhtä seesteisessä tarkoituksellisuudessa lillumista, right?

Not.
Meidän piti Johnnyn kanssa lähteä tänään chillille minilomalle Espanjaan Johnnyn papan ja memmin kanssa, mutta pikkutyyppi on ripuloinut ja oksentanut kaksi vuorokautta. Peruin aamulla reissun ja arvaatkaa, ottaako päähän? Olen koko päivän yrittänyt löytää sielunrauhaa päätöksen kanssa, koska kyseessä on kuitenkin oikeasti melko pieni juttu meidän muuten todella hyvässä elämässämme, mutta minkäs sitä pinnallisuudelleen voi.

Mutta yritetään. Yksi hyvä, yksinkertainen logoterapeuttinen harjoitus on keksiä ikävästä asiasta hyviä puolia. Asian ikävyys ja keksimisen helppus tietenkin korreloivat, mutta olen itse viritellyt harjoitusta siten, että viimeisten hyvien juttujen keksiminen pitää jo ottaa koville. Tätä on mm. tehty Jenkeissä vankiloissa elinkautisvanegilla sen suuntaisella otsakkeella, että “Kymmenen hyvää puolta siinä, että istun elinkautista”. Tätä voi soveltaa kaikenlaisiin elämäntilateisiin kynnen katkeamisesta elinkautiseen. Kokeilkaahan ja raportoikaa, miltä tuntuu – ja kysykää jos ilmaisen itseäni epäselvästi!

Miksi olen kiitollinen siitä, että jouduin perumaan minilomamme Johnnyn vatsataudin takia:

1) Pääsin ripustamaan takapihalla olille pyykinaruille yön laattalakanoita ja haistelin samalla pihan syreeniä. Lakanoihin tarttuu ihana ulkoilman tuoksu.
2) Pesukoneelle tekee hyvää pestä yhdeksässäkympissä useampia koneellisia.
3) Opin lisää lasten suolistoinfektioista.
4) Nautin Suomeen povatusta helleviikosta.
5) Iloitsen jälleen vakuutuksistamme, jotka toimivat kuin unelma eli mistään koettelemuksesta ei tule pahoja taloudellisia tappioita.
6) Minulla on mies, jonka kanssa ei tule vääntöä, vaikka todella huonosti nukutun yön tai kahden jälkeen aamuneljältä tehdään huono suunnitelma siitä, miten saadaan vaihdettua täynnä ripulia ja oksennusta olevat lakana ja vaipat, kun vauva vihdoinkin nukkuu. Lopputuloksena vauva herää ja sotkua on entistä enemmän.
7) Meillä on kipeänäkin reipas, ihana ja suloinen lapsi, eikä hänellä ole pysyviä/vakavia sairauksia.
8) Saan myötätuntoa ystäviltäni ja perheeltäni.
9) Espanja on ja pysyy siellä missä se on, ja sinne pääsee aina uudestaan.
10) Voin parantaa ärtymystäni päiväunilla taaperon kanssa, kun vihdoin olen oppinut nukkumaan päivisin.
11) Voin hyvällä omallatunnolla luukuttaa Johnnylle sen suosikkilastensarjaa, koska ruutuajan rajoitukset eivät päde sairaisiin lapsiin.
12) Piristän kärsimykselläni sekä tahallisesti että tahattomasti lapsettomien elämää sekä niitä, joilla on jo tästä vaiheesta ylikasvaneet lapset.

Ps. Tämän tekeminen auttoi – kunnes aloin tekemään kuvahakuja kaupungista, mihin meidän piti mennä ja tuli takapakkia. Joten ei kuvitusta tällä kertaa.

Hyvinvointi Hyvä olo