“Onko sinulla esikuvia”, on varmaan yksi tavallisimmista ns. varmoista kysymyksiä, joita olen tupannut esittää toimittajan tuossa, kun olen tehnyt henkilöhaastattelua jostain julkkiksesta.
Esikuvat nimittäin kertovat meistä aika paljon. Enkä nyt tarkoita mitään teiniaikaista hardcore-fanittamista, vaan että voi olla ihan tervettä, että on tahoja, joita katsoo ylöspäin. Tuskinpa kukaan meistä niin täydellinen, ettei olisi ketään, josta ottaa mallia. (Mistä tuli mieleeni, että ketäköhän Madonna ihailee? Paulo Coelhostahan se vuosia sitten jutteli, ja kai kabbalah-piireissäkin on jotain ihailtavia henkilöitä?)
Omia esikuviani miettiessäni tulin kehittäneeksi ihan simppelin harjoituksen, jolla ihailunkohteistaan voi saada enemmän irti.

1) Listaa esikuviasi.

Mukana voi olla vaikka naapurin Liisa, mutta harjoitukselle lienee eduksi, jos otat sellaisiakin, joita et niin hyvin tunne. Toisin sanoen sinun ei tarvitse tietää esimerkiksi jonkun julkkiksen elämästä paljoakaan.
2) Anna vapaan assosiaation lentää ja listaa määreitä, joita esikuvasi tuovat mieleen.

Niiden ei tarvitse olla mitenkään fakta-pohjaisia, vaan omat mielikuvasi ovat tässä harjoituksissa se, mitä haetaan.
3) Analysoi määrelistaasi.

Onnittele itseäsi, sillä se hyvä ja ihailtava, mitä näet muissa on myös itsessäsi, vähintään siemenenä.
4) Mieti, miten voisit saada näiden ominaisuuksien edustamia asioita enemmän elämääsi.

Jos listassasi lukee vaikkapa “uskaltaa nauttia elämästä”, niin mitä voit tehdä juuri nyt sen hyväksi, että pystyisit itse samaan?