Elina T: Kaikilla muutoksillahan me pyrimme kohti sitä, mikä juuri meidän mielestämme on hyvää elämää. Henkilökohtainen kysymys: millaista sinun mielestäsi on hyvä elämä?

Elina D: Nautin elämän monimuotoisuudesta. Kun hallitsen omia tunteitani, koen eri elämänvaiheet mielekkäinä ja tiedän pystyväni ottamaan ne vastaan paremmin. En pysty hallitsemaan elämän aallokkoja, mutta pienessä veneessäni on jykevä moottori, ja pystyn ohjailemaan venettäni niin, etten holtittomasti heittelehdi aallokon mukana. Pystyn tukemaan niin itseäni kuin läheisiäni, enkä koe, että tarvitsen vaikeuksia antamaan elämääni makua. Tottakai nautin turvallisuudesta ja onnellisuudesta, mutta vastapainoksi tarvitsen mahdollisuuksia hypätä tuntemattomaan.

Elina T: Inspiroivaa! Huomasin, ettet maininnut mitään esimerkiksi rakkaudesta tai vaikka liikkumisesta tai muusta, minkä ihmiset monesti luettelevat osana hyvinvointiaan. Niinhän se ainakin teoriassa on, onnellisuus ja kokemus hyvästä elämästä lähtee korvien välistä.

Elina D: Tottakai nautin ja tarvitsen niitä – jos yhtäkkiä menettäisin parisuhteeni sekä liikuntakykyni, olisi varmasti haastavaa asennoitua uudestaan ja silloin mielenhallintatekniikat pistettäisin todelliseen testiin. Monesti ajattelemme itsensä löytämisestä ja onnellisuudesta niin, että pitäisi tosi valaistuneena erakoitua jonnekin ja hankkiutua kaikesta omaisuudestaan eroon ja selkeyttää elämänsä minimiin. Koen, että materiassa ei ole mitään vikaa, jos se tuo elämään iloa ja hyvää fiilistä ja sen hankkii todella itseään varten.

Elina T: Niinpä – kysymys lienee siitä, kuinka perustavanlaatuinen osa omaa onnellisuutta tuo materia on. Jos se on vain lisäkuorrutus, sen menettämismahdollisuus ehkä vain harmittaa, mutta jos se merkitsee liikaa ja pitää saada koko ajan jotain lisää, pitää kyseenalaistaa se rooli elämässään. Itse olen pohdiskellut paljon esimerkiksi tienaamista ja auttamistyötä, mutta kuten muun muassa coach Bob Proctor sanoi: Make money to give money. Se on yksi tapa lisätä hyvää maailmassa. Se, että itsellä on asiat hyvin, saa monesti auttamaan muita. Toki on kitupiikkimiljonäärejä ja omaa kilpeään kiillottavia narsisteja, mutta paljon pyyteettömiä, merkittäviä tekojakin.

Elina T: Samaten tuntuu siltä, että moni haluaa täydellisen elämän, ei vähempää, ja mieluiten heti. Jos sitä ei saa ja aikataulu pettää, voi tulla sellainen olo, ettei viitsi edes yrittääkään. Itse olen huomannut, että monesti suurimmat muutokset lähtevät liikkeelle hiljaisesta signaalista, jonka merkityksen tajuaa vasta jälkikäteen. Ja sekin pitää paikkaansa, että monesti ihminen ottaa kaksi askelta eteenpäin ja yhden taakse.

Elina D: Se, että antaa itselleen aikaa ja armoa, on kiitollinen kaikesta hyvästä elämässään sekä niistä pienistä edistysaskelista, auttaa muutoksessa. Ja jos tavoittelee täydellistä, pitää uskaltaa kyseenalaistaa yleinen käsitys täydellisyydestä – sehän on hyvin subjektiivista, mikä kellekin tarkoittaa täydellistä. Vertailemalla omaa elämäänsä muiden elämiin, saa helposti alemmuuskompleksin. Sitä paitsi kun toisen täydelliseltä vaikuttavan elämän pintaa raapputtaa, voi huomata, että se ei olekaan niin täydellistä, vaan siitä puuttuu jotain – jopa jotain sellaista, mitä omassa elämässäsi on ja mitä ehkä pidät itsestäänselvyytenä.

Elina D: Yli-ihmisiä ei ole olemassa – ennemminkin pitäisin sitä hälyttävänä, että joka väittäisi jokaisen tason elämässään olevan priimakunnossa.

Elina T: Kateudenhan sanotaan olevan suomalaisille tyypillinen piirre.

Elina D: Kun huomaa kadehtivansa jotain, se energia on pois siitä, että loisi oman näköistään hyvää elämää. Ennemminkin voisi pohtia, miten itse saavuttaisi saman, ottaisi siitä siis vinkin ja asettaisi itselleen tavoitteen. Muistan erään kiinnostavan keskustelun, jossa kävi ilmi, että kaksi pariskuntaa oli asiaa tiedostamattaan kadehtinut toistensa täydellisiltä vaikuttavia elämiä. Sitten tapasin vähän aikaa sitten ihmisen, joka oli saavuttanut elämässään erittäin korkean elintason ja hänelle oli mahdollista hankkia mitä tahansa materiaa hän halusikin. Pian tämän tavoitteensa saavutettuaan hän tulikin siihen tulokseen, että halusi elää mahdollisimman yksinkertaista elämää ja hankkiutui kaikesta eroon. Kannattaa miettiä onko se, mitä tavoittelee todella se mitä itse haluaa vai tavoitteleeko sitä jotta ympäristö hyväksyy tai koska kokee, että niin pitää olla?

Mitä ajatuksia sinulle herää tästä? Seuraava osa ilmestyy 24. tammikuuta!