(Anteeksi viive päivityksessä!)

Elina D: Kun puhuu ihmisten kanssa, se ydinkysmys tuntuu aina vain olevan se, että miksi lyttäämme itseämme, emmekä luota itseemme tai ota vastuuta elämästämme. Annamme liikaa muiden ohjata tavoittellisuuttamme – moni asia tehdään tai jää tekemättä sen takia, että miettii, miltä se näyttää muiden silmissä.
Elina T: Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Vaikka olisi kuinka hukassa itsensä kanssa, moni saa kiinni itselle tärkeistä asioista esimerkiksi hiukan makaaberin ajatusleikin avulla, pohtimalla esimerkiksi, että mitä tekisi, jos kuolisi huomenna tai vuoden päästä. Luin juuri koskettavan jutun omaisista, joiden rakas ihminen oli kuollut. Olen nykyään niin herkkä liikuttumaan, että olin koko päivän hyvin hartaissa tunnelmissa, maistelin kahviakin sillä mielellä, että mitä jos tämä olisi viimeinen kupilliseni, niin mitä siitä ajattelisin – vai tekisinkö kenties jotain ihan muuta.
Taas palaan siihen, että itsensä kuuntelemisesta puhutaan paljon, mutta miten se ihan oikeasti tehdään? Voinhan väittää itselleni, että sydämeni sanoo juuri nyt, että syö kilo suklaata.
Elina D: Uskon siihen, että kun oikeasti hiljentyy, tajuaa, koska pettää itseään ja koska kuuntelee. Sitä voi myös treenata – monelle on tuttua se, että toteaa jostakin jälkeen päin, että olisihan se pitänyt tietää. Aina kun huomaa tällaisen tilanteen, sitä voi tarkastella lähemmin: mitä tapahtui, mikä johti mihinkin, miksi minusta tuntui siltä ja tältä, miksi toimin lopulta näin, mihin se vei? Silloin pikkuhiljaa oppii tuntemaan omaa intuitiotaan.
Itsensä kuunteleminen on parempi vaihtoehto siitä syystä, että useimmiten muiden ihmisten neuvot eivät toimi muilla kuin heillä itsellään.
Elina T: Niinpä. Se on juuri se syy, miksi ammattiauttajat, oli suuntaus mikä tahansa, käyvät koulutuksessaan läpi tavalla tai toisella omia ongelmiaan ja heikkouksiaan. Mikä on mielestäsi ammattiauttajan rooli, kun haluaa muuttaa jotain elämässään? Itsestäni tuntuu siltä, että jotkut kuvittelevat, että terapeuteilla ynnä muilla on taikasauvat, joilla saa loihdittua kaiken pahan pois.
Elina D: Mielestäni kysymys on jälleen siitä, että ottaako vastuun omasta elämästään. Onko todella valmis muutokseen vai haluaako ylläpitää nykytilannetta.Omassa työssäni huomaan sen siitä, että ne, jotka ottavat vastuuta omasta prosessistaan ja ovat 100-prosenttisen rehellisiä itselleen, tekevät myös sellaisia oivalluksia ja muutoksia, jotka kantavat pitkälle, myös yli sellaisten aallonpohjien, joihin olisi ennen saattanut jäädä makaamaan. Parhaimmillaan ammattiauttaja antaa asiakkaalle itselleen työkalut parempaan elämään ja tekee itsensä tavallaan tarpeettomaksi. Toki tsemppaajan roolissa voi jatkaa, vaikka asiakkaalla olisi pitkäkin prosessi takana ja hän olisi sisäistänyt uuden tavan elää.

Mitä mieltä olet tästä? Seuraava osa ilmestyy 20. tammikuuta!
 

Elina T: Elämässä on siis kahdenlaisia muutoksia, niitä, joita usein melkein epätoivoisesti kaipaamme, sekä niitä, jotka tulevat ihan pyytämättä. Sillä on merkitystä, miten ne otetaan vastaan. Minulle tätä on selkeyttänyt sanojen pyörittely: on aktioita ja aktiivisuutta, jopa proaktiivisuutta eli toimintaa, liikkeelle panemista. Sitten on reaktio ja reagointia, toimitaan vasta, kun kun jotain tapahtuu meille, olemme jonkin kohteena.

Elina D: Olen huomannut pitämissäni valmennuksissa, kuinka juuri se, että olemme itse vastuussa tunteistamme ja reaktioistamme herättää monesti eniten kysymyksiä. Asenteella on todella suuri merkitys, ja sen ansiosta pystyy vaikuttamaan lähes kaikkiin asioihin elämässään.

Elina T: Se, että jollekulle sanoo, että hei relaa vähän, kuulostaa jopa ivailulta. Mutta se on totta. Taannoin tein shindossa harjoituksen, joka havainnollisti hyvin rentouden merkityksen. Harjoitus tehtiin pareittain: toinen seisoi aluksi jokainen lihas jännittyneenä, ja toinen horjutti häntä. Seuraavaksi seisottiin mahdollisimman rennosti, polvet koukussa ja hymy huulilla. Tuolloin harjoitusparin oli paljon vaikeampi saada toinen horjahtamaan. Rentona elämän takaiskut eivät onnistu kaatamaan meitä niin helposti. Silti me kuvittelemme, että jos valvomme yömme ja puremme hampaita yhteen emmekä ajattele muuta kuin vaikeuksiamme, niin saamme paremman otteen ongelmistamme. Se taitaa ennemminkin olla toisin päin.

Elina D: Ajatus siitä, että elämässä tapahtuvat asiat ovat meitä varten, eivätkä meitä vastaan, on mielestäni hieno! Eli kun asennoituu niin, että vastoinkäymiset ovat oppimistilanteita, on helpompi olla. Itse voit silti päättää miten kuhunkin tilanteeseen suhtaudut, kuten sanoit. Kun itse muutin ajatteluani, päästin irti ja aloin ottamaan rennommin, paljon muuttui elämässä – sairastelunikin loppui lähes kokonaan. Olen kerännyt positiivisia asioita elämääni korvaamaan vanhoja vaikeita asioita. Elän tietoisesti onnellista elämääni, koska kyllästyin elämään huonoissa fiiliksissä.

Välillä mietin, otanko jopa liiankin rennosti, mutta kysymys on vain siitä, että tajusin kaiken olevan itsestäni kiinni. Teen joka hetki vain sen, mihin voin itse vaikuttaa, mistä olen vastuussa.

Mitä mieltä olet Elinoiden turinoista? Keskustelu jatkuu 15. tammikuuta!