Treffien sokaisemat

Olen sydän hyväksyvästi hyristen seurannut sitä, kuinka Nyt-liite on etsinyt haluakkaita sokkotreffeille. Jos joku ei vielä tiedä, minut ja mieheni on tosiaan saatettu yhteen sokkotreffeillä.
Tätä nykyä suosittelen tapaamismuotoa mitä lämpimimmin, mutta ennen olin eri mieltä. Kävin ennen mieheni tapaamista nimittäin pareilla sokkotreffeillä, ja niiden lopputulos oli vielä hitusen kiusallisempi kuin epäonnisten tai latteiden nettitreffien. Nettitreffeillä kun voi vain huikata lopuksi kiitokset ja moikat eikä sen jälkeen enää koskaan näe koko tyyppiä. Sokkotreffailijoilla taas on todennäköisesti jossain määrin toisiaan liippaavat sosiaaliset ympyrät, joten pakkien anto täytyy hoitaa niin neutraalisti ja nätisti kuin mahdollista. Niin ikään sokkotreffien hyväntahtoiset järkkääjät saattavat loukkaantua, jos et jaakaan heidän mielikuvaansa unelmienparista.
Juuri tästä syystä hankasin vastaan, kun silloinen kollegani ilmoitti minulle, että nyt olisi kuule ihana mies vapaana. Olimme kuitenkin työkaverini kanssa niin läheisiä, että hän ei jättänyt minua rauhaan, kunnes lopulta taivuin. Tässä sitä sitten ollaan.
Tänä digihössötyksen aikana sokkotreffeissä on jotain viehättävän analogista. Veikkaan, että minun kohtalokseni koitui se, että yhteensaatajamme tunsivat meidät niin hyvin ja ovat sen lisäksi erittäin tyylitajuisia ihmisiä. Toisin sanoen en usko, että paritus olisi onnistunut, elleivät he olisi tarkkailleet meitä niin pitkään in real life. Parhaimmillaan sokkotreffit taitavat olla yhdenlainen länsimainen versio järjestetystä avioliitosta
Joten tämä on vetoomus: jos tiedät kaksi sinkkua, jotka mielestäsi sopisivat toisilleen täydellisesti, yhytä heidät sokkotreffeille. Tyyli on vapaa, voit joko vaihvihkaa kutsua heidät samaan paikkaa jonkin tekosyyn varjolla ja vain vihjailla tutustumisen mahdollisuudesta tai sitten tylysti ilmoittaa heille ajan ja paikan ja olla kuuntelematta mahdollisia mukinoita. Kävi miten kävi, yrittänyttä ei laiteta: tarvitsemme lisää rakkautta maailmaan!