Parhaat joulukirjat

Parhaat joulukirjat ovat minun kirjoissani (heheh) lastenkirjoja, joissa joulu on jollain tavalla läsnä. Olen säästänyt näitä kirjoja omasta lapsuudestani, ja lukenut niitä aikuisenakin päästäkseni oikeanlaiseen joulutunnelmaan. Tänä jouluna iloitsen siitä, että oma lapseni alkaa olla sen ikäinen, että voin lukea joulukirjojani hänellekin.

IMG_20181204_120115_resized_20181204_120130439.jpg

Vanhat rakkaat kirjani. Eemeli on vähän kärsinyt, ja Heinähatun ja Vilttitossun reunat söi Heikki-kanini, joka nautti kirjoista vähän eri tyylillä kuin minä 😀

 

1. Leena Laulajainen ja Kristiina Louhi – Valkoinen karhu ja joulutähti

”Joulutähti on kadonnut, karhu lähtee etsimään

Pilvistä ja kuusta, tähtisadepuusta, ja salaisuuksien kaivosta

Tuhatmäärin tähtiä nähdä saa

Valkoinen karhu joka avaruuden halki tassuttaa.”

Tämä on minulle kaikista tärkein joulukirja, jonka löysin jo alle kouluikäisenä. Valkoinen karhu tuli ensin telkkarista animaationa, sen vuoden joulukalenterina. Vaadin vanhempiani nauhoittamaan minulle kaikki jaksot, ja katsoin niitä uudelleen ja uudelleen. Muistan edelleen sen traumaattisen kokemuksen, kun isä oli nauhoittanut yhden jakson päälle jääkiekkoa 😀 Varmaan tuon tragedian vuoksi minulle ostettiin tämä kirjaversio.

Valkoisen karhun tarina on hyvin yksinkertainen: joulutähti katoaa, ja karhu lähtee etsimään sitä avaruudesta. Karhu kohtaa matkallaan monia erikoisia olentoja, kuten kuun pimeällä puolella asuvat lakritsinoidat, linnoja rakentavat pilvikarhut, tähtisademetsän kirahvin, nyrkkeilevän jäniksen, lasivuoren yksisarvisen, ja lohikäärmeen, jonka nimi on Huh. Lopulta tähti löytyy aika yllättävästä paikasta, ja joulu voi alkaa.

Tässä tarinassa ja sen hahmoissa on lapsenomaista mielikuvituksen lentoa, ja vaikka karhu kohtaa matkallaan pelottaviakin asioita, on tarinan tunnelma silti lämmin ja rauhallinen. Oma lapseni haltioitui tästä kirjasta aivan samalla tavalla kuin minäkin silloin pienenä. Hän juttelee usein minulle pilvikarhuista tai tähtisademetsän kirahvista.

 

2. J.R.R. Tolkien – Kirjeitä Joulupukilta

Tämä kirja koostuu ihan oikeista kirjeistä, joita J.R.R. Tolkien kirjoitti omille lapsilleen kun nämä olivat pieniä. Tolkien kirjoitti kirjeet joulupukin ominaisuudessa, ja piirsi niihin myös hienot kuvitukset.

Alkupään kirjeissä Tolkien keskittyy kertomaan millainen Joulupukki on ja missä hän asuu, mutta pian hän alkaa keksimään lisää hahmoja kirjeitänsä rikastuttamaan. Mukaan tulee Pohjoisnapakontio, säheltävä jääkarhu. Pohjoisnapakontio alkaa tekemään sivuhuomautuksia Joulupukin kirjeisiin, ja välillä jopa päättää kirjeet joulupukin puolesta.

Tässä esimerkki Joulupukin ja Pohjoisnapakontion sanailusta (Pohjoisnapakontion huomautukset lihavoituina):

Viime aikoina Pohjoisnavalla on ollut niin jäätävää, että Pohjoisnapakontio on enimmäkseen vain nukkunut ja on ollut tänä jouluna tavallista tohelompi.

Kaikki täällä vetää sikeitä talvisaikaan – Joulupukki varsinkin.

Pohjoisnapa-akseli kylmeni aivan valtavan kylmäksi, ja kun Pohjoisnapakontio painoi kuononsa sitä vasten – kuonosta lähti nahka. Nyt siinä on punainen flanelliside. Miksi se sen teki? Ei aavistustakaan, mutta se työntää aina kuononsa minne ei pitäisi – esimerkiksi minun kaappeihini.

Siksi kun minulla on nälkä

Muita hahmoja ovat esimerkiksi Kuu-Ukko, Lumiukko (joka on Joulupukin puutarhuri), häiriköivät Hiidet, punamenninkäiset, Luolakarhu, ja Pohjoisnapakontion lailla toheloivat napapennut, jotka ovat nimeltään Paksu ja Valkotukka. On uskomatonta millaisia maailmoja Tolkien kykenee luomaan pelkkien kirjeiden avulla, ja miten monta vuotta hän on niitä viitsinyt lapsilleen kirjoittaa.

 

3. Louisa M. Alcott – Pikku Naisia

Pikku Naisten alussa on joulu, joten sekin menee joulukirjasta. Rakastin tätä kirjaa lapsena, mutta nykyään sen paatoksellisuus ja hyveellisyys vähän huvittaa. Samalla siinä kuitenkin on jotain liikuttavaa ja ikiaikaista: neljä tyttöä kamppailee tullakseen paremmiksi ihmisiksi, luopuakseen turhamaisuudesta ja auttaakseen itseään heikompia.

Tässä kappaleessa tytöt antavat oman runsaan jouluaamiaisensa köyhälle perheelle. On sota-aika, eikä tyttöjenkään elämä ole kovin ruhtinaallista, mutta he kokevat silti itsensä hyväosaisemmiksi kuin moni muu:

”He astuivat köyhään, viheliäiseen huoneeseen, jossa oli särkyneet ikkunat, kylmä tulisija, repaleiset sänkyvaatteet, sairas äiti, itkevä pikkulapsi ja joukko kalpeita, nälkäisiä lapsia, jotka kyhjöttivät vanhan peiton alla pysyäkseen lämpiminä.

Kuinka suuriksi levisivätkään silmät ja kuinka kalpeat huulet hymyilivätkään tyttöjen astuessa sisään!

– Ach, mein Gott! Tulevatko hyvät enkelit luoksemme, sanoi vaimoparka itkien ilosta.

– Ihania enkeleitä, joilla on karvalakki päässä ja kintaat kädessä, virnisti Jo saaden kaikki nauramaan.”

Olen pienenä pillittänyt kuin vesiputous näitä tarinoita lukiessani, ja on niissä vieläkin jotain hyvin koskettavaa.

 

4. Sinikka ja Tiina Nopola – Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä

Pikku Naisista aivan toiseen ääripäähän, vaikka samoissa teemoissa, hyväksi ihmiseksi kasvamisessa, tässäkin liikutaan.

Tykkään erityisesti Vilttitossun hahmosta, hän on inhimillinen, suorastaan akuankkamainen sähleri, kun taas Heinähattu on kuin Pikku Naisista reväisty, aina hyveellinen ja kultainen.

Tässä tarinassa Vilttitossu kuulee, että tonttuja pitää lepytellä ruualla, ja hän alkaa varastamaan jouluruokia kotinsa kellarista ja viemään niitä vajaan tontulle. Ruokia alkaakin syömään paikallinen poliisi, Isonapa, ja soppa on valmis.

Heinähatun kunniaksi sanottakoon se, että hän ei kerro Vilttitossun puuhista vanhemmilleen, vaikka saakin tietää niistä. Sen sijaan hän ryhtyy auttamaan Vilttitossua käräyttämään Isonavan.

Näin aikuisena kirjan parasta antia ovat Heinähatun ja Vilttitossun vanhempien, Hannan ja Matin, sanailut. Kikatin monta kertaa ääneen lukiessani tätä lapselle iltasaduksi.

”Hanna tuli sisään. Hän jäi takki päällä tuijottamaan kuusta.

– Mi… Mikä tuo on? hän kysyi.

– Vaari ja lapset halusivat koristella jo tänään, sanoi Matti ja meni Hannan luo. – Mitäs pidät? Eikös ole näyttävän näköinen?

Hanna meni lähemmäksi, mutta Matti vetäisi häntä taaksepäin.

– Sitä pitää katsoa kaukaa! Se on lastenkuusi, lasten ehdoilla!

– Siinä on ne juustokoristeetkin, Heinähattu innostui.

– Ja tyhjä kohta on peitetty pukilla, sanoi Vilttitossu.

Hanna ryntäsi keittiöön ja lysähti pöydän ääreen itkemään. Matti meni perässä. Hän istui Hannan viereen.

– Älä nyt Hanna, minä selitän. Siinä kuusessahan näkyvät sekä nykyajan henki että vanhan ajan patina. Oljet kertovat vuosisadan takaisista pirttijouluista, kirkkaat pallot taas meidän aikamme loisteesta. Mikä runsaudensarvi se on lapsille! Ajattele kuinka se kehittää heidän mielikuvitustaan.

Vaari tuli ovensuuhun Heinähattu, Vilttitossu ja poika perässään. Vaari kuiskasi:

– Tuolla höpinällä se sai Hannan aikanaan vihillekin.”

 

5. Astrid Lindgren – Eemelin kootut metkut

Viimeisenä vielä joululuvut vanhasta Eemeli-kirjasta. Ensimmäinen tarina on nimeltään Maanantai, joulukuun kuudeskolmatta, jolloin Eemeli järjesti Kissankulmassa ison tanttarallan ja pyydysti Komentooran sudenkuoppaan. Tässä tarinassa Eemeli pelastaa vaivaistalon joulun, ja antaa opetuksen vaivaistalon johtajalle, ilkeälle Komentooralle, joka vetelee vaivaisille lahjoitetut ruuat ja nuuskat omiin kitusiinsa.

Toinen tarina, Lauantai, joulukuun kahdeksastoista, jolloin Eemeli teki sellaisen urotyön, että koko Vaahteramäki riemuitsi, ja kaikki hänen metkunsa unohdettiin ja annettiin anteeksi, on vähän vakavamman sävyinen. Eemelin paras ystävä, Aatu-renki, sairastuu, ja Eemeli lähtee yksin viemään Aatua lääkäriin, karmeassa lumimyrskyssä. Joku joulunaikakin on meneillään, mutta sitä Eemeli ei muista taistellessaan pyryssä Luukas-hevosen, hevoskärryjen ja kuolemaa tekevän ystävänsä kanssa.

Itkin pienenä hyvin vuolaasti tätä tarinaa kuunnellessani, ja kyllä se vieläkin nostattaa vedet silmiin. Kaikki paatoksellisuus puuttuu, on vain urhea pieni poika, joka haluaa pelastaa ystävänsä.

 

Siinäpä minun listani. Jos mieleen tulee omia joulukirjoja, olivat ne sitten aikuisten- tai lastenkirjoja, niin laittakaa ihmeessä niitä kommentteihin! Jouluun on aivan ihanaa virittäytyä tarinoiden avulla 🙂

kulttuuri suosittelen kirjat

Top 10 talvilevyt

Olen listannut täällä jo kevät-, kesä- ja syyslevyt, joten olisi rikollista jättää talvilevylista tekemättä.

Omat talvilevyni ovat pienimuotoisia, sisäänpäinkääntyneitä ja rauhallisia, kirkasta folkia ja vyöryvää surinaa sopivassa suhteessa annosteltuna (mukana luonnollisesti myös muutama nopeatempoisempi poikkeus). Ne eivät missään nimessä ole joululevyjä, vaikka niistä löytyy myös juhlakauteen sopivaa helinää.

Talvi on minulle rauhoittumisen ja vetäytymisen aikaa, ja tämän sanon ehdottoman positiivisessa mielessä. Talvi ja syksy ovat ainoat vuodenajat, joiden aikana hengitän vapaasti ja koen olevani oma itseni. Olen koonnut talvilevyjä vuosien ajan, kuten muidenkin vuodenaikojen levyjä.

Kuulen myös mielelläni muidenkin talvilevyistä, niitä voi laittaa vaikka kommentteihin!

 

Top 10 talvilevyt

 

10. Emily Lacy – Bob Dylan Songs

Soitin joskus Emily Lacya eräälle musiikintekijäystävälleni, joka sanoi, ettei ole koskaan kuullut mitään niin ärsyttävää. Emilyn Dylan-versioinneista (ja muistakin levyistä) voi tosiaan olla montaa mieltä. Minä olen yksinkertaisen, riisutun juurimusan ystävä, joten minulle homma putoaa. Tästä levystä tekee talvisen juuri sen niukkuus ja kirkkaus, se osoittaa miten vähällä voi pärjätä. Tässä on sellainen kotona lauleskelun meininki polttavankylmänä talvipäivänä.

 

9. Nick Drake – Made To Love Magic

Olen useita kertoja yrittänyt alkaa tutustumaan Nick Draken tuotantoon, mutta keskittymiskykyni on aina hiipunut. Sitten muistin, että tie minulle vieraaseen musiikkiin käy yleensä b-puolien kautta. Ja kyllä, kokoelma Made To Love Magic toimi minulle heti. Se sisältää remixejä ja hylättyjä versioita Draken tunnetuimmista biiseistä, ja siitä tuli kauneutensa, kirkkautensa, junnaavuutensa ja mystisyytensä ansiosta heti yksi talvilevyistäni.

 

R-4426398-1364565344-5726.jpeg.jpg

kuva täältä

8. Belle & Sebastian – If You’re Feeling Sinister (Live At The Barbican)

If You’re Feeling Sinisteristä (minulle oikea versio siitä on nimenomaan tämä liveversio) tulee mieleen vapaapäivät helmikuussa keskellä viikkoa, kun koko kaupunki on lumen peitossa ja aurinko paistaa, ja sitä käy ensin uimahallissa, sitten ruokakaupassa, ja tulee sitten kotiin kirjoittamaan keittiönpöydän ääreen. Sinister piristää myös kaamoksentäyteisiä talvi-iltoja, kun pimeys meinaa käydä ylivoimaiseksi.

Ja jos haetaan oikein alleviivaavaa talvibiisiä, niin Fox in the Snow on minusta sellainen.

 

7. Air – Moon Safari

Katsoin joskus Irlannissa asuessani telkkarista musaohjelmaa, jossa listattiin länsimaisen musiikin tärkeimpiä levyjä. Moon Safari oli tuolla listalla, ja siitä jutellut, virnuileva irlantilainen miestoimittaja sanoi, että Moon Safari on täydellistä seksimusiikkia. Ymmärrän, mitä tuo mies ajoi lausunnollaan takaa, mutta minusta Moon Safari on aivan ensiksi kylläkin lentokonemusiikkia, ja seuraavaksi talvimusiikkia, ja niiden jälkeen voimme vasta alkaa olemaan samaa mieltä.

Jos siis joskus teen listan lentokonemusiikista, niin Moon Safari on sillä listalla ykkösenä. Mutta koska se on minusta fiilikseltään myös hyvin talvinen levy, samanlainen kaamoksisten iltojen kohottaja kuin Belle & Sebastianin If You’re Feeling Sinister, se kuuluu itseoikeutetusti myös talvilevyjen listalle.

 

6. CMX – Rautakantele & Veljeskunta

Aloitin lukioikäisenä talviset kouluaamut yleensä CMX:n Rautakanteleella tai Veljeskunnalla, enkä pysty päättämään kumpi olisi talvisempi, joten joudun ottamaan molemmat listalleni.

Rautakantele on jollain tapaa hyvin lämmin ja kaunis talvilevy, kun taas Veljeskunta tutkii talven mysteereitä upealla vimmalla. Molemmat levyt vievät minut edelleen noihin aamuihin, kun puin vaatteita päälleni, ja yritin samalla ehtiä kuuntelemaan niin monta biisiä kuin mahdollista, ennen kuin oli aika lähteä kävelemään kouluun lumisen maiseman läpi.

Paras lähtöbiisi oli Veljeskunnan nimibiisi Veljeskunta, siitä sai oikeanlaisen meiningin tulevaa lumessa kahlaamista varten. Biisin alku on kuin jonkun vakavan retkikunnan tunnuslaulu (ja biisin loppu onkin sitten ihan eri asia).

Veljet, me tulemme neljästä tuulensuunnasta

Me olemme korkeat ja puhtaat

Veljet, siitä tehtävästä ei puhuta

Ei kätellä, katsotaan silmiin

 

5. Björk – Vespertine & Volta

Björk on hyppinyt listoillani aikaisemminkin, ja nyt hän pääsee mukaan suorastaan kahden levyn voimin. Aivan kuin CMX:nkin tapauksessa, niin nytkin valinnan tekeminen oli mahdotonta: nämä kaksi levyä ovat niin talven merkitsemiä, etten mitenkään pysty päättämään kumpi sopisi tähän paremmin.

Vespertine iskee rauhalliseen talvifiilikseen, se on kuin bussimatka pimeänä iltana kuulokkeet korvilla, tai viluinen vaellus jäätyneen kaupungin läpi. Kun kuuntelee Vespertineä ulkona kävellessään, huomaa yhtäkkiä tähdet, jääpuikot ja kimaltavat kaiteet.

Volta taas sopii sellaiseen talvi-iltaan, kun kaikki valot ovat päällä ja pitää saada tehdyksikin jotain. Enkä muuten tiedä talvisempaa rakkauslaulua kuin Voltalta löytyvä, Björkin ja Antony Hegartyn tulkitsema The Dull Flame of Desire. Eikä siinä edes mainita mitään talveen liittyvää!

 

R-7444553-1441632392-3814.jpeg.jpg

kuva täältä

4. Dave Lindholm – Aino

Tämä on se levy, jolla on Pieni ja hento ote. En halua kuulostaa snobilta, mutta minua harmittaa, kun monet tietävät tältä levyltä vain yhden laulun, vaikka siinä on kolme muutakin upeaa kappaletta (kyllä, koko levy sisältää yhteensä vain neljä kappaletta). Siis on Pieni ja hento otekin upea, se on vain otettu niin omaksi ja laulettu niin puhki, että se on lakannut olemasta minun.

Naisen ääni-biisissä voisi muuten olla aineksia uudeksi hennoksi otteeksi. Ja koko Aino sopii talveen, sekä iltoihin että päiviin, aurinkoisiin kävelyihin jäällä, tai hämyiseen tunnelmointiin sisällä, kun pohjoinen rytisee ulkona.

Tähän tuli nyt sitten myös pätkä Naisen ääni-biisin lyriikoista joltain ihanalta lyriikkasivustolta, enkä saa niitä millään pois. Olkoon sitten tuossa:

 

Voi, kuinka aikuinen ja pieni hän on. Haluaisin suudella syvään, tuntea tärkeimmän ja jättää muut, lähestyvä liekki, joka on ihmeellisin. Me katsomme harhaillen ulos valoon, samaan, minä luulen. En puhu hänelle yhtään mitään. Hän kieltäisi kaiken. Unohdan kaikki menneet askeleet. Hyvällä syyllä uneksin,

https://www.letssingit.com/dave-lindholm-lyrics-naisen-%C3%A4%C3%A4ni-nc1pl63
LetsSingIt – The Internet Lyrics Database

the_boatman039s_call_2011_remaster-cave_nick_and_the_bad_seeds-13672504-frntl.jpg

kuva täältä

3. Nick Cave & the Bad Seeds – Boatman’s Call

Kun sanoin, että talvilevyni ovat rauhallisia, olin ihan tosissani. Tämäkin on tempoltaan ja kaikelta muultakin muodoltaan hyvin rauhallinen, kertova, suorastaan pohdiskeleva levy. Osaan Boatman’s Callin jokaisen biisin ulkoa, sillä tämä levy on vanha rakastettuni. Samalla se on yksi niistä kulmakivistä, joiden varaan koko minuuteni on rakentunut. Tätä ei voi kukaan ottaa minulta pois, ei vaikka Arttu Wiskari esittäisi levyn SuomiLove-ohjelmassa 😀

No menipä elitistiseksi. Sanotaan vielä, että tämä levy on parasta musiikkia kirkkaaseen talvipäivään, eikä se sovi ollenkaan esimerkiksi kevääseen tai kesään. Se on kotonaan kylmyydessä.

 

2. Vashti Bunyan – Some Things Just Stick In Your Mind

Mystinen folkjuna kiihtyy, ja listan loppu alkaa häämöttää. Vashtia kuunnellessa ikkunoihin ilmestyy jääkukkasia, tuuli alkaa puhaltamaan hiutaleita pitkin pimeitä teitä, ja tekee mieli pysyä koko lopputalvi sisällä ja kietoa viltti tiukasti ympärilleen. Vashtilla on hämmentävä määrä talviaiheisia biisejä, mutta nekin, joiden sanoituksissa ei suoraan mainita talvea, ovat ihan yhtä lailla talveen tehtyjä. Tätäkään musiikkia ei vaan voi kuunnella kesällä.

Tässä teille ihmeteltäväksi kaikki tältä levyltä löytyvät suorat talvibiisit:

Winter is Blue

Coldest Night Of The Year

Girl’s Song In Winter

If In Winter (100 Lovers)

 

Bat_for_Lashes_-_Two_Suns.png

kuva täältä

1. Bat For Lashes – Two Suns

Listaykkösenä talvilevyissä on itseoiketetusti Bat For Lashesin Two Suns. Se iskee suoraan talven perusasioihin, eli vanhojen mysteerien tutkimiseen, ja toimii samalla tunnelman nostattajana, kun pitää lähteä ulos pimeään tapaamaan ystäviä.

Ja kerran, kun lapseni, alkutalvesta syntynyt, oli vauva, ja minä olin univelan ja kaamoksen raunioittama tuore äiti, mieheni ymmärsi kysyä minulta mitä haluaisin tehdä, mikä toisi minulle edes pienen palan itseäni takaisin? Ja me teimme niin, että mies lähti vauvan kanssa vaunulenkille, ja minä makasin aivan yksin pimeässä huoneessa ja kuuntelin Two Sunsin alusta loppuun. Ja tuntui aivan todella siltä, että sain itseni jollakin tavalla takaisin.

(On myös hauskaa, että Two Sunsin hittibiisi on Daniel, joka on samalla mieheni nimi. Olen laulanut useita kertoja Daniel, when I first saw you, I knew that you had a flame in your heart, tietämättä, että päädyn vielä joskus yhteen erään Danielin kanssa. Vuosipäivämme on talvella, joulukuun alussa, eli aivan pian. Kuinkas muutenkaan!)

kulttuuri suosittelen musiikki