Synkkä, mutta sitäkin sopivampi motto tähän maanantaihin. Nyt tuli loppu sitkuttelulle!

pic they all hate us.com

Tuppaatteko te muutkin sitkuttelemaan ja jossittelemaan? Olen huomannut tänä syksynä arkityön aloittaessani, että usein tuppaan odottamaan viikonloppua ja vapaa-aikaa aivan kuin arkena ei voisi elää ollenkaan? Tehdä haluamiansa ihania asioita, poiketa arjen kankeista kaavoista ja nauttia elämästä arjen hyörinässäkin?

Ymmärrän hyvin myös virastotyöaikaisena työssäkäyvänä, että joskus ei vaan jaksa. Arkipäivät ja erityisesti -illat hujahtavat hetkessä. Aamulla töihin, töistä kotiin, ruokaa, treeniä, nukkumaan ja sama aamulla alusta.  Arki rullaa omalla painollaan päivästä toiseen -ja hyvä niin- mutta välillä se rullaa vähän liiankin huomaamatta vähän niinkuin silmät ummessa aamu-usvassa.

Uskon kuitenkin, että arki voi olla ihanaa. Arjen pitäisi olla ihanaa! Sillä sitten kun, on vain ohikiitävä hetki ja se sitten kun, voi joskus olla liian myöhäistä. Täydellinen, tavanomainen tai tavanomaisesta poikkeava arki on tässä ja nyt.

Haastan jokaista tekemään tästä viikosta ihanan arkipäivien voimalla. Pidemmät yöunet, aamiaisbrunssi, ravintolalounas, hemmotteluilta, illallinen ystävän kanssa…  Jennin tontilla on lisää ideoita siitä, miten arjesta voi tehdä pikkujutuilla monin verroin ihanempaa. Käykää kurkkaamassa!

Ihanaa viikkoa ja ihania arkipäiviä,

M.

Ps. Allekirjoittanut aikoo mennä tällä viikolla keikalle keskellä viikkoa huh hu!

Life is perfect now, not tomorow. We just have to make room for perfect weekdays.