Yli puoli vuotta
En ole hetkeen kirjoittanut surusta, tai siitä miten nyt menee, kun kohtukuolemasta ja pojan menetyksestä on kulunut hieman yli puoli vuotta. Päällisin puolin ja suurimman osan ajasta olen aika ok. Pystyn toimitaan normaalisti, käymään töissä ja keskittymään töihin. Pystyn myös olemaan sosiaalinen ja iloinen töissä ja muutenkin. Todellisuudessa olen silti edelleen rikki. Edelleen tulee hetkiä, jolloin sattuu niin paljon, että haluaisin vain kuolla, että pääsisin pojan luokse. Onneksi nämä hetket ovat ohitse aika nopeasti. Joka kuun 20.päivä on edelleen todella vaikea, varsinkin 20.7., jolloin tuli 6kk pojan syntymästä. Voi, kuinka erilaista elämä olisi, jos hän olisi saanut elää. Yllättäen, 6kk päivänä en ollut surullinen, vaan enemminkin vihainen. On vaan niin epäreilua, että meitä kohtasi tällainen järkyttävä, kamala kokemus, jota joudumme kantamaan mukanamme koko loppu elämän. Se onnellinen ihminen, joka olin vielä vuonna 2019, on lopullisesti poissa.
En pysty katsomaan kuvia raskausajalta, ja tuntuu myös vaikealta katsoa kuvia ajalta ennen raskautta. Sitä onnellista, huoletonta ihmistä ei enää tunnista. Tilalla on nykyään eri ihminen, ihminen joka kantaa todella raskasta taakkaa. Olen myös muuttunut. Asiat eivät kiinnosta samanlailla, kuin ennen. Vapaa-ajasta on vaikea nauttia. Nykyään toivon vain, että aika kuluu nopeasti eteenpäin. En odota viikonloppuja, vaan pidän työviikoista, koska aika kuluu viikolla nopeammin. Olen myös innostunut luonnossa olemisesta ja harrastan nykyään ulkona patikoimista. Muut ihmiset eivät hirveästi kiinnosta enää. Olen myös huomannut, ettei minua kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta.
Tästä tekstistä tuli jotenkin todella surullinen. Vaikka kannan todella raskasta taakkaa, pystyn kuitenkin elämään ja nauttimaankin pienistä iloista. Elämä on vain todella erilaista kuin ennen. Tämä on nyt uusi normaali ja se pitää hyväksyä. Täällä on muuten menossa tänään pp3 (pp= piina päivä). Olen tuntevinani oireita, rinnat mm. aristavat. Edellisessä nega PASissa ei ollut rintojen aristusta. Voi kunpa tämä alkio olisi kiinnittynyt! Vielä pitää malttaa muutama päivä, ennen kuin saan testata.