Tänään on pitkästä aikaa hyvä päivä! 🙂 Viikko on ollut täynnä ahdistusta: Enkelipojan 3kk päivä, lisää vauvauutisia ja ahdistuneisuus, kun ei pääse jatkamaan hoitoja. Tänään saimme hyviä uutisia ESHRE:ltä (Europpalainen lisääntymislääketieteen ammattilaisten yhdistys). Heidän mukaansa lapsettomuushoitoja voidaan nyt jatkaa! Jee!! Lisäksi luin Facebookin lapsettomuusryhmästä, että Kuopion julkinen puoli ilmeisesti jatkaa nyt hoitoja. Tämä tarkoittaa sitä, että aivan takuuvarmasti myös meidän yksityinen klinikka jatkaa hoitoja pian. Luulisin, että kuukauden sisällä. Tulevaisuus alkaa taas vaikuttaa positiivisemmalta. Toki meidän tilanteemme on vaikeampi, kun asutaan täällä ulkomailla. Mutta täältä menee hyvin Suomeen lentoja, edelleen. Toki Suomessa olisin ohjeistuksen mukaan karanteenissa 14 päivää, ennen kuin voisin hoidot aloittaa. Lisäksi myös epävarmaa on, miten pääsen palaamaan tänne Amerikkaan. Me päätimme miehen kanssa, että kesäkuussa tai heinäkuussa jatkamme hoitoja, jos se on mitenkään mahdollista. Lomaa pitää toki varata paljon, karanteeneineen varmaankin 5 viikkoa. Luulen, että se onnistuu kyllä, osittain palkattomalla ja osittain etätyönä. Jos ei, niin sitten mietimme myös, jos palaisinkin jo Suomeen lopullisesti. Tällä hetkellä tarkoitus olisi palata loppuvuodesta. Oli miten oli, lapsettomuushoitojen jatkaminen menee meillä kaiken muun edelle! Minulla on joka tapauksessa Suomessa työnhaku edessä viimeistään sitten loppuvuodesta.

 Olen tästä jo aikaisemminkin kirjoitellut, että meillä on kolme blastoa pakkasessa. Blastot ovat 5-päivän ikäisiä alkioita. Luokitukseltaan meidän blastot ovat 4AA, 4AB ja 2BB. Enkelipoika oli 5AA. Olen ollut siinä luulossa, että 5AA on parempi kuin 4AA. Löysin kuitenkin mielenkiintoisen artikkelin, jossa 4AA olikin ollut paras alkio ja 5AA toiseksi paras. Raskauden alkamisen todennäköisyys 4AA alkiolla oli 65%. 5AA alkiolla 63%. 4AB alkiolla 52%. 2BB sen sijaan vaikuttaa aika heikolta alkiolta. Mutta tilanne näyttää siis todellä hyvältä! Insinöörinä minua kiinnostaa prosentit ja mahdollisuudet,ja olen näistä numeroista todella iloinen. Koska alkion 4AA ja alkion 4AB kiinnittyminen on toisistaan riippumaton tapahtuma, voidaan todennäköisyys laskea kertomalla tapahtumat yhteen (tokihan siis jotain riippuvaista on, kuten limakalvo, mutta vedin nyt tämän vähän yleistyksenä). Todennäköisyys sille, että raskaus EI ala kummankaan alkion siirron jälkeen on vain 16,8% (tämän artikkelin tulosten mukaan laskettuna). Lisäksi lääkärimme sanoi, että on hyvät todennäköisyydet onnistua näillä alkiolla, koska saman ryhmän alkiosta on lähtenyt raskaus liikkeelle (Enkelipoika). Tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Ehkä meillä on mahdollisuus saada elävä vauva vuonna 2021 🙂 Toivottavasti vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla. Tiedän toki, että paljon kysymysmerkkejä on vielä ilmassa. Matkustus koronan aikana? Paluu Amerikkaan? Mitä, jos alkiot eivät selviä sulatuksesta? Mutta juuri nyt en halua näitä miettiä. Kerrankin on valoa näköpiirissä ja haluan uskoa, että pääsisimme ensimmäiseen siirtoon kesä- tai heinäkuussa. Lisäksi elättelen toiveita jo ensimmäisen tai ainakin toisen alkion kiinnittymisestä 🙂 Alla oleva kuva on artikkelista, jonka mainisin tekstissä. En saa linkattua artikkelia jostain syystä, mutta kyseessä on ”Which blastocysts should be considered for genetic screening?” niminen artikkeli.

Aurinko paistaa ja löydettiin lonkeroa täältä! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ehdin jo ensimmäisen kierron perusteella luulla, että hormonitoiminta olisi palautunut normaaliksi Enkelipojan synnytyksen jäljiltä. Ikävä kyllä ei taida sittenkään olla. Torstaina alkoi yk3, toisen kierron jäädessä vain 21 päivän pituiseksi. Ensimmäisessä kierrossa sain ovisplussan kp15 ja kierron pituus oli 25 päivää. 25 päivää on hyvin tyypillinen kierron pituus minulle. Tässä toisessa kierrossa puolestaan ovisplussa tuli kp13 ja kierron pituus oli vaivainen 21 päivää. Yleensä näin lyhyt kierto on merkki siitä, ettei ovulaatiota tapahtunut. Sain kuitenkin erittäin selvän ovisplussan, jossa testiviiva oli tummempi kuin kontrolliviiva. Kuva postauksen lopussa (vasemmanpuoleinen on testiviiva, oikealla kontrolli). Luteaalivaihe jäi ihan olemattoman lyhyeksi, eihän alkiolla olisi edes ollut mahdollista kiinnittyä ennen menkkojen alkua. Ehkä oviksessa meni sitten joku pieleen, tai en tuota tarpeeksi keltarauhashormonia. Minulla olisi terolutteja vielä kotona, mutta en taida vielä tähän kiertoon niitä käyttää. Haluan nähdä, miten tämän nykyisen kierron kanssa käy. Nyt on menossa kp3, eli reilun viikon päästä pääsee taas tikuttelemaan ovista.

Muuten tässä ei nyt voi muuta kuin odotella. Toivomme, että elokuun alussa päästäisiin Suomeen hoitoihin.  Flo-sovellus näyttää, että sitä ennen olisi vielä 4 luomukiertoa, tämä nykyinen kierto mukaanlukien. Neljä mahdollisuutta tulla raskaaksi. Nyt ei voi muuta, kun toivoa luomuraskautta. Ja toivoa, että aika menisi nopeasti ja pian olisi jo elokuu ja korona-kriisi olisi ohi.