Kirjoitin viimeksi, että meillä oli Skype-aika Suomen lääkärimme kanssa varattuna. Lähetin heille ruumiinavausraportin ja kaikki labratulokset. Puhelu oli hyvin hämmentävä. Lääkärimme ei ollut löytänyt mitään syytä Enkelipojan kuolemalle raportista. Hänen mielestään raportissa ei olisi saanut vetää johtopäätöksiä, että istukan poikkeavuudet vaikuttivat pojan kuolemaan, sillä  hän oli kuitenkin kasvanut hyvin. Lisäksi hän oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämä lievä tulehdus olisi kehittynyt vasta pojan kuoleman jälkeen. Hänen mielestään mitään ei tarvitse tehdä toisin ensi kerralla. Raskauden ajan seurantaa pitäisi olla enemmän, mutta ei niinkään sen takia, että raskaus olisi riski, vaan lähinnä minun mielenterveyteni takia. Hänen mielestään seuraava raskaus on huoliraskaus eikä niinkään riskiraskaus.

Tästä jäi hyvin hämmentävä fiilis. Oma lääkärini täällä Amerikassa halusi nimittäin, että menen vielä riskiraskauksiin/perinnöllisyyteen erikoistuneen lääkärin vastaanotolle heti, kun koronakriisi on ohi. Ehdottomasti aion varata ajan heti tämän kriisin jälkeen. No, toisaalta emme ainakaan saaneet mitään huonoja uutisia. Me olemme palaamassa loppuvuodesta Suomeen, joten seuraavan raskauden aikana olisin Suomessa ja synnyttäisin Suomessa. Toivon, että saan neuvolan puolelta extra-seurantaa tähän mahdolliseen seuraavaan raskauteen. Muuten pitää varmaan sitten turvautua yksityisneuvolaan. No, nämä asiat eivät vielä ole ajankohtaisia, eikä niitä tarvitse vielä miettiä liikaa.

Muuten on ollut aika huonot fiilikset. Laskettu aika lähestyy, siihen on enää 4 päivää. Toivon, että sen jälkeen hieman helpottaisi. Yhdellä kaverillani on laskettu aika täysin samana päivänä. On ahdistavaa. Hän saa elävän vauvan ja me sen sijaan valitsemme hautakiveä vauvallemme. Hänen lisäkseen miehen siskolla on myös laskettu aika huhtikuun lopulla ja yhdellä toisella kaverilla toukokuussa. Välillä mietin, että miksi juuri me joudumme kokemaan tämän. Ensin lapsettomuuden tuskan ja nyt lapsen kuoleman. Muut sen sijaan tulevat raskaaksi ensi yrittämällä tai parin kuukauden sisällä ja saavat elävän vauvan. Elämä on vaan niin epäreilua. Minulta on myös viety pois ihana, huoleton odotusaika. Jos onnistun tulemaan raskaaksi, niin seuraava raskaus tulee olemaan täynnä huolta ja stressiä. Sekin tuntuu niin epäreilulta. Olin niin onnellinen raskaana, rakastin isoa mahaani ja vauvan potkuja. En usko, että pystyn enää ikinä olemaan niin onnelinen. Vaikka joskus saisinkin elävän lapsen, tulen aina ikävöimään Enkelipoikaa.

Halusin kirjoittaa tämän hetkisistä fiiliksistä, erityisesti nyt, kun hoidot lykkääntyvät. Heti Enkelipojan kuoleman jälkeen päätimme miehen kanssa, että alamme yrittämään uudelleen heti, kun vaan mahdollista. Pahimpina hetkinä minua on auttanut ajatus siitä, että kohta taas jatkamme hoitoja ja tulen uudelleen raskaaksi. No, nyt hoitojen jatkaminen lykkääntyy. Siitä ei ole kuin kuukausi, kun olimme lapsettomuusklinkalla ja sovimme alkion siirron toiseen kiertoon synnytyksestä. Onhan tämä ihan älyttömän ahdistavaa, kun ei pääsekkään nyt jatkamaan hoitoja. Tunnen myös jollakin tapaa itseni hirveän itsekkääksi, kun maailmassa on tälläinen tilanne ja minä suren lykkääntyneitä hoitoja. Mutta kyllä tämä koskettaa todella paljon, kaikkia meitä lapsettomuushoidoissa olevia. Muista vielä ,kun muutama viikko siten tuli täällä Amerikassa ilmoitus, että Euroopasta ei pääse lentämään tänne 30 päivän aikana. Se oli ensimmäinen isku. Sillon ajattelimme miehen kanssa, että sitten seuraavaan kiertoon siirto. Sitten alkoikin paljastua tämä koko järkyttävä tilanne, kuinka vakava tilanne tämä on. Nyt täytyy jostain löytää kärsivällisyyttä odottaa. Tällä hetkellä elättelen toivetta loppukesästä tai alkusyksystä. Kumpa silloin päästäisiin jatkamaan hoitoja.

Myös tämä eristyksessä oleminen vaikuttaa negatiivisesti. Mieli on ollut todella maassa viime päivät ja Enkelipoikaa on hirveän kova ikävä. Luulen, että lähestyvä laskettu aika vaikuttaa myös mielialaan. Enää vajaa kaksi viikkoa tuohon päivään, jota odotin kuusi kuukautta enemmän kuin mitään muuta. Täässä osavaltiossa, jossa asumme, on Stay at home-käsky. Vain elintärkeä (essential) business saa olla auki. Kotoa saa poistua vain ruokakauppaan, lääkäriin, töihin (jos on töissä elintärkeällä alalla) ja kävelylenkille. Meillä kuitenkin miehen kanssa jatkuu työt normaalisti, sillä olemme töissä sellaisessa firmassa, joka tekee välineitä elintärkeälle alalle. No, täytyy nyt vain toivoa, että tämä tilanne olisi pian taas normaali. Täällä on muuten menossa yk2, kp3. Tikutin ovulaatiota tuossa ensimmäisessä kierrossa ja sain todella vahvan ovisplussan kp15 aamulla. Tunsin myös ovulaation, oli todella kovat kivut oikealla. Paljon kovemmat kuin ennen raskautta. Kierto oli pituudeltaan 25 päivää, eli samaa luokkaa mitä minulla oli ennen raskautta. Luteaalivaihe jäi taas aika lyhkäiseksi. Meillä on ensi tiistaina skype-lääkäriaika Suomen lääkärimme kanssa. Lähetin heille ruumiinavausraportin ja kaikki labratulokset. Haluan käydä raportin vielä läpi suomalaisen lääkärin kanssa, ja saada varmuuden siihen, että pitääkö ensi kerralla tehdä jotain toisin.

Tämän koronan takia en pääse edes käymään terapiassa, mikä on todella kurjaa. Onneksi ensi viikolla on video-terapia, toivottavasti siitä saisi apua samalla tavalla, kuin normaalista terapiasta. Olen edelleen käynyt todella paljon kävelemässä ulkona, sillä se parantaa mieltä. Lisäksi olen jumppaillut ja joogannut kotona. Olen myös shoppaillut ihan järkyttävän paljon. En edes halua miettiä, kuinka paljon olen käyttänyt rahaa vaatteisiin Enkelipojan kuoleman jälkeen. No toistaalta, kun shoppailusta tulee parempi mieli, niin miksei sitä saisi harrastaa. Parin seuraavan kuukauden aikana tulee kaksi kaveriani ja miehen sisko saamaan vauvan. Tuntuu todella pahalta, en tiedä miten tulen selviämään vauva-kuvista. Pakosti varmasti tulen näitä kuvia näkemään, whats-up-ryhmissä ja somessa. Pitäisi yrittää olla onnellinen muiden puolesta, mutta se on niin älyttömän vaikeaa.

Alla on loppukevennykseksi kuva ostamastani laukusta ja lompakosta. Kirjoittelen taas sitten lääkäriajan jälkeen, mitä hän kommentoi ruumiinavausraportista.