Ihan ensiksi haluan kiittää kaikkia ihanista kommenteista, joita olen Enkelipojan kuoleman jälkeen saanut täällä bnlogissa. Ne ovat lämmittäneet mieltä todella paljon! <3 Toisena, kun varmasti kaikilla muillakin lapsettomuushoidoissa olevilla, meidänkin hoidot lykkääntyvät. Täältä Amerikasta ei tällä hetkellä ole Suomeen tulemista, tai kaipa me maahan päästäisiin, mutta en tiedä miten lennot kulkevat. Parempi nyt pysyä täällä ja toivoa, että tilanne paranisi piakkoin. Me ollaan vielä käyty töissä, mutta vähän siltä näyttää, että ensi viikolla tähän osavaltioon määrätään ”Shelter-in-place” tila, joka tarkoittaa sitä, että kaikki businekset sulkevat, myös meidän työpaikkamme ja työntekijät lomautetaan. Lähiosavaltioissa tämä on jo toteutunut. Osa saa mahdollisesti tehdä töitä kotoa käsin, mutta omaa työtäni on vaikea tehdä, jos tehdas on suljettu. Eletään kyllä hirveitä aikoja! Toivottavasti pysymme kaikki terveinä! Tällä hetkellä toivon, että kesällä pääsisin lentämään Suomeen ja pakastealkion siirto voitaisiin tehdä. En tiedä, onko edes realistista haaveilla kesästäkään, voi olla että menekin pitkälle syksyyn. No tilanne on mikä on, toivotaan vaan, että olisi äkkiä ohi.

Sitten itse asiaan. Saatiin ruuminavausraportti vihdoin. Olen ollut aika sekaisin viime päivät. Enkelipoika oli viikkoihin nähden iso (pitkä ja painava), mutta istukka oli keskivertoa pienempi. Lisäksi istukassa oli kaksi rakennepoikkeavuutta, sivuun kiinnittynyt napanuora (marginal insertion) ja vallimainen istukka (circumvallate placenta). Loppupäätelmä oli, että Enkelipoika oli kuollut näiden kahden istukan poikkeavuuden takia ja myös istukka oli ollut pienehkö Enkelipojan kokoon nähden, niin sekin on vaikuttanut. Huojentavaa tässä on se, etten olisi voinut tehdä mitään toisin. Lisäksi nämä istukan poikkeavuudet eivät ole toistuvia, eli suurella todennäköisyydellä näiden ei pitäisi toistua mahdollisessa seuraavassa raskaudessa. Sen sijaan yksi huomio huolestutti minua. Istukassa oli mieto ja hajanainen tulehdus, chronic decidualis, joka todennäköisesti aiheutuu siitä, että äiti hylkii sikiötä. Kuitenkin raportissa oli maininta, että tämä on todennäköisesti tullut vasta sikiön kuoleman jälkeen, eli kroppani olisi alkanut hylkimään Enkelipoikaa vasta hänen kuoltuaan. Tämä johtopäätös todettiin siksi, ettei viitteitä ollut T-soluista, chorioamnionitiksesta eikä villiksestä. Mutta raportissa oli maininta, että tämä chronic decidualis on mahdollisesti toistuva. Toistumistodennäköisyys on artikkeleiden mukaan 10-35%.

Lääkärini sanoi, että sitten kun tämä korona-kriisi on ohi, he varaavat minulle ajan spesialistille, jonka kanssa käymme vielä erityisesti tämän läpi. Lisäksi seuraava raskauteni olisi ”high risk” ja spesialisti tekisi rakenneultrauksen ja istukkaa sekä veren virtausta istukasta sikiöön seurattaisiin todella paljon. Vaikka erityisesti tämä tulehdusasia huolestuttaa, on silti onneksi erittäin todennäköistä, että kaikki menisi ensi kerralla hyvin. Yritän pysyä positiivisena. Alla on googlesta lainattu kuva istukan rakennepoikkeavuuksista, joita minulla tosiaan oli kaksi. On ihan super harvinaista, että nämä kummatkin poikkeavuudet osuvat kohdalle! Tyyliin olisi todennäköisempää voittaa lotossa. Erikseen kummatkin esiintyvät n.1% raskauksista, ja yleensä kaikki menee hyvin. Minulle nyt vain sattui osumaan kummatkin ja lisäksi pieni istukka, niin se johti Enkelipojan menetykseen 🙁 Onneksi sentään nyt on joku syy ja en olisi voinut mitään tehdä toisin. Se lohduttaa sentään hieman.

Kuva googlesta.

Fyysisesti on palautunut synnytyksestä hyvin, onneksi, henkisen puolen ollessa niin raskas. Hautajaisten jälkeen oli muutama ihan ok-päivä, mutta nyt taas pari viime päivää ovat olleet aika vaikeita. Eilen olisi ollut tasan kuukausi laskettuun aikaan. On vaan niin kova ikävä Enkelipoikaa ja syli huutaa tyhjyttään. No päivä kerrallaan, ehkä kohta on taas luvassa hieman parempia päiviä.

Synnytys itsessään meni hyvin. Käynnistys kesti tosin 17 tuntia, mutta vasta viimeisten kahden tunnin aikana oli kovat kivut. Istukka tuli itsestään ulos, enkä joutunut kaavintaan. Kaikki kivut loppuivat kuin seinään heti, kun istukka oli syntynyt. En revennyt, enkä tarvinnut yhtään tikkejä. Päästiin kotiin n.8 tuntia synnytyksen jälkeen. Menin kevyelle kävelylenkille jo seuraavana päivänä, koska olo oli niin hyvä. Ensimmäisen viikon nukuin ja söin todella huonosti. Toisella viikolla pystyin jo syömään paremmin ja nukuin myös hyvin, sillä unessa pääsin pakoon pahaa oloa ja tuntui ihanalta, ettei unessa tarvinnut ajatella tapahtunutta.

Jälkivuoto kesti noin 2 viikkoa, ja sen jälkeen tuli vielä rusehtavaa limaa noin viikko. Ensimmäiset menkat tulivat 5 viikkoa ja 6 päivää synnytyksen jälkeen. Nyt on menossa kp10 (yk1). Painoa minulle ehti kertyä n.7kg raskausaikana. Sairaalaan taisi jäädä n.3kg ja ensimmäisen viikon aikana tippuivat loputkin kilot. Nyt olen aikalailla lähtömitoissa, BMI on noin 22. Kilo minulla taitaa vielä olla, mutta sillä ei nyt ole mitään merkitystä. Liiasta hoikkuudesta ei ole mitään hyotyä raskaaksi tulemisen kannalta, päinvastoin.

Synnytyksen jälkeen kävin päivittäin kävelemässä, monesti kaksikin kertaa päivässä. Kuntosalille menin n.3-4 viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta olin todella varovainen. Viikko sitten jälkitarkastuksessa sain luvan alkaa liikkumaan normaalisti (lukuunottamatta suoria vatsalihaksia, niitä kuulemma vasta n.3 viikon päästä). Kävin heti viime viikolla zumbassa ja joogassa, ja voi että kun teki hyvää! Liikunta parantaa mielialaa todella paljon.

Maidonnoususta vielä sen verran, että täällä Jenkkilässä minulle ei annettu maidontuotannon estävää lääkettä. Sitä ei jostain syystä enää anneta täällä (liikaa haittavaikutuksia?). Maito nousi kaksi päivää synnytyksen jälkeen. Sain ohjeeksi käyttää kireitä urheiluliivejä yotä päivää ja näin teinkin. Rinnat olivat todella kipeät pari päivää, mutta onneksi maito lähti sitten pois. Sitä tippui ihan muutama pisara, mutta ei vuotanut kunnolla, onneksi. Tällä hetkellä, reilu 7 viikkoa synnytyksestä, fyysisesti olo on kaiken kaikkiaan aika samanlainen kuin ennenkin. Voi kumpa tulisin pian raskaaksi, on niin ikävä raskausmahaa ja raskaana olemista…