Arjen opettelua pienen miehen kanssa

”Miks’ tää ei itke?” kysyi pikkuveljeni pidellessään meidän pikkumiestä ensimmäisen kerran sylissään pari päivää sitten. Bebe on aika rauhallinen vauva, ja hän on vähään tyytyväinen. Hän syö, kakkaa ja pissaa sekä nukkuu. Nyt kotona ollessaan viimeisen 1,5 viikon ajan hän on myös alkanut seurustella jo useiden tuntien ajan päivässä. Silmät suurina hän tuijottelee meitä ja ihmettelee maailman menoa tehden ihania ilmeitä varsinkin suullaan. Me sylittelemme häntä yllin kyllin, sillä haluamme helliä häntä ekstrapaljon pitkän sairaalajakson jälkeen. Heti tulee huono omatunto, jos jätän hänet vauvapesään kellimään, vaikka hän nukkuisikin.

Olimme juuri muutaman päivän minun kotiseudullani mummin ja vaarin huomassa, ja reissu meni todella hyvin! Päätimme lähteä reippaasti reissuun, sillä bebe nukkuu tällä hetkellä erityisen hyvin, ja halusin viedä hänet näytille myös isoveljelleni ja pienille serkuille. On siinä jotain ihmeellistä mennä vierailemaan oman perheen luo oman pienen pojan kanssa. Koko perheeni on tulokkaastamme aivan innoissaan, eikä innokkaista sylittelijöistä ollut todellakaan pulaa vierailumme aikana. Minä ja mieheni saimme ottaa aika rennosti, kun myös hoitajia riitti, ja lähdimme eilen Turkua kohti auto täynnä ihania vauvalahjoja. Kaikesta yleisestä väsymyksestä huolimatta olin eilen illalla iloinen ja onnellinen, ja oli ihanaa pysähtyä ihmettelemään elämän valoisuutta. 🙂

Kuvat: The Baby Show.