Mini-babymoon Helsingissä ja neuvolointia

farang_cocktail.jpg

Olimme viikonloppuna minilomalla Helsingissä mieheni kanssa, ja vasta jälkikäteen tajusin, että reissusta voi käyttää myös trendikkäitä nimityksiä ’irtiotto’, ’babymoon’ ja ’pako arjesta’. Oikeasti me vain lähdimme Helsinkiin, kun lahjakortit asian meille saneli! Saimme häälahjaksi naurettavan ihanan määrän ravintolalahjakortteja, ja Turun kortit possuteltuamme siirryimme käyttämään pääkaupungin lahjakortteja. Helsingissä on aina omat ongelmansa, sillä olisi kiva yöpyä paikan päällä, jotta edes mieheni voisi hyödyntää ravintoloiden alkoholitarjontaa. Tällä kertaa meillä natsasi hyvin myös hotellin kanssa, sillä Scandic-pisteillä oli tarjolla erikoispalkintoyö, joten yövyimme Katajanokan Grand Marinassa ilmaiseksi. Tämä oli mielestäni täydellinen miniloma: ilmainen ruoka ja ilmainen hotelli!

Herkkuhetkemme sijoittui kehuttuun ja hehkutettuun Farangiin, jossa herkuttelimme maistelumenun ja ihanien juomien parissa. Mieheni otti menuun kuuluvan viinipaketin, ja minä lipittelin onnellisena alkoholittomia cocktaileja, jotka ovat oikein tehtynä aivan järjettömän hyviä! Ruoka oli hyvää, palvelu oli hyvää, ja kokemus oli erinomainen. Menemme toistekin mielellämme, sillä myös Farangiin tuli useampi lahjakortti lahjaksi. Jos joku tietää hyvän hotellitarjouksen, vinkkaa kommenttiboksissa! 🙂 Muun ajan keskityimme lähinnä hotellihuoneessa rötväämiseen, ja siunailimme sitä, kuinka ihanaa on, että tykkäämme samanlaisista asioista. Paluumatkalla kävimme pyörimässä Sellossa, ja sydämiä silmissämme ostimme ensimmäisen oman ostoksemme vauvalle. <3

* * *

Maanantaiaamuna olikin karu paluu arkeen, sillä meitä odotti neuvolakäynti aamukahdeksalta. Joka kerta ihmettelen, miten aina valitsen niin tyhmiä neuvola-aikoja meille. Nyt oli kyseessä se pitkä Kela-käynti, joka tosin sujui odotettua nopeammin. Kaikki oli jälleen ihanasti hyvin, vauvan äänet kuuluivat odotetun voimakkaasti, enkä saanut satikutia mistään. Salaa epäilen, että meidän neuvolantäti on vähän liian lepsu, mutta silti kuulen näitä asioita oikein mielelläni neuvolassa:

  1. ”Kyllä sun kohtu on mukavan siro, eikä haittaa yhtään, että sen koko on vähän käyrän alapuolella.”
  2. ” — ” [tämä hiljaisuus demonstroi sitä, kuinka hoitaja vain laittoi painoni koneelle kommentoimatta sitä mitenkään, vaikka mennään reippaasti suositusten yläpuolella]
  3. ”Kaikki näyttäs olevan hyvin tässä voimavaralomakkeessa, joten ei sitä tarvitse sen tarkemmin käydä läpi.”

Vastapainoksi en tykännyt yhtään siitä, että jouduimme todennäköisesti sanomaan hyvästit aivan mahtavalla hoitajallamme ja ihanalle neuvolalle, sillä meillä on edessä muutto (tästä lisää myöhemmin), ja neuvola-asiointihan määräytyy katuosoitteen mukaan ainakin täällä Turussa. Saamme synnytysvalmennuksen käydä vielä täällä vanhalla puolella, kuten myös seuraavana vuorossa olevan lääkärineuvolankin, mutta sitten pitäisi soittaa seuraava aika uuteen ja outoon neuvolaan. Harmittaa!

 

Silti: aurinko paistaa ja kevät on täällä! Ihanaa! 🙂

 

 

 

 

Kuva: The Baby Show.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys

Uneton pallomaha Turussa

tyynyt.jpg

Menet nukkumaan hyvillä mielin ja väsyneenä. Nukahdat nopeasti ja normaalisti, eikä moneen tuntiin ole mitään ongelmaa. Aamuyöstä kuitenkin huomaat herääväsi kerta toisensa jälkeen, ja pian tuntuu siltä, että tuijotat kelloa enemmän kuin saat oikeasti nukuttua. Pyörit sängyssä vielä sen muutaman tunnin ennen kuin nouset, ja olet sängyssä vietetystä ajasta huolimatta aikamoinen zombie koko loppupäivän. Sama kaava toistuu yöstä toiseen. Kuulostaako tutulta?

Nukkuminen ei ole moneen vuoteen ollut minulle mitenkään helppoa, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen löytänyt itselleni toimivan uni- ja arkirytmin, jolla saan pidettyä pääni kasassa. Rytmin noudattaminen ja hyvä nukkuminen on minulle erityisen tärkeää migreenin hoidon kannalta, ja kroppani kyllä kertoo minulle aika nopeasti, jos pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa jälleen noudattaa omaa rytmiä.

Raskauden alusta asti olen ollut innoissani, sillä nukkuminen on tuntunut erityisen tehokkaalta hormonien ansiosta. Välillä joutuu korjaamaan öisin nukkuma-asentoa kasvavan mahan ja rintojen vuoksi, ja alkuraskaudesta heräsin joinain öinä perinteisen vessahädän vuoksi. Nyt puolivälin ylityttyä, ja Julian mukaan täysin ajallaan, olen alkanut heräillä aamuyöstä, jolloin varsinainen laadukas uni jää vain noin 4-5 tunnin mittaiseksi. Normaalisti tarvitsen ehdottomasti mielellään sen keskiarvoisen kahdeksan tuntia yössä, mutta raskauden edetessä unen tarve on noussut tunnin verran.

Nyt kolmen levottoman yön jälkeen pää alkaa hajoilla, ja illat kuluvat pääoireita sietäessä. Tänään aamuyöllä vaihdoin nukkumaan mukavalle sohvallemme, joka tukee mukavasti selkää ja raskausvartaloa yleisestikin, mutta siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Mieheni herätessä kahdeksan maissa kömmin itkuisena hänen viereensä, ja sain hänen lähdettyä töihin torkuttua onneksi vielä tunnin verran. Eniten tässä turhauttaa se, että en oikein keksi mitään syytä (raskauden lisäksi), mikä sekoittaisi unirytmini tällä tavalla. Nukkuma-asennot eivät rasita vartaloa ainakaan tuntuvasti, ja nukahtaminen itsessään on helppoa. Vauva kyllä liikuskelee tuntuvasti, mutta potkut ja muut muljahtelut eivät tunnu vielä häiritsevästi. Vessahätä tai närästys eivät vaivaa öisin. En koe myöskään stressaavani erityisen paljon tällä hetkellä.

Onko teillä muilla kokemusta raskausajan unettomuudesta? Onko teillä antaa neuvoja? Toivon tämän unettomuuden olevan yhtä ohimenevää kuin kaikki muutkin raskausoireeni tähän mennessä!

 

 

 

Kuva: The Baby Show.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys