Yksi päivä Ruotsalaisen kanssa jutellessa hän sanoi erään ihmisen olevan mukava. Kuuntelin, nyökkäsin ja vastasin okei. Melkein samaan hengenvetoon hän kuitenkin jatkoi ”siis on kaikki muutkin mukavia.” Mua alkoi naurattaa, koska hän mielestäni käyttäytyi niin ruotsalaisesti.  Sanoinkin hänelle ”sepä oli Ruotsalaista”, hymyssä suin.

Ruotsalaisten tavat käyttäytyä alkavat tulla tutuksi ja olen oppinut huomaamaan piirteitä, jotka ovat heille tyypillisiä ja mitkä taas eivät ole. Useimmiten ruotsalaiset haluavat olla tasapuolisia. Jos toista kehutaan, niin samaan aikaan täytyisi muistaa, ettei ole epäkohtelias muita kohtaan, koska toiset voivat olla huonommassa valossa toisen kehumisen takia. Ruotsalaiset ovat myös varovaisia ”määrittelemään” mitä muut ovat ja hienovaraisen ystävällisiä. Halutaan olla suvaitsevaisia ja avoimia muita kohtaan leimaamatta ketään.

Välillä edelleen, kun puolituntematon tervehtii ja tulee kysymään mitä kuuluu, niin en osaa reagoida tähän oikealla tavalla. Usein alan höpöttämään vähän liikaa mitä mulle oikeasti kuuluu ja hetken höpöttämisen jälkeen havahdun kuinka toista osapuolta ei kiinnostakaan mitä mulle oikeasti kuuluu, vaan vaivaantuneesti odottaa, jos jo hiljenisin ja hän pääsisi tilanteesta pois.

Olen myös miettinyt, olenko ruotsalaisten mielestä epäkohtelias. Voin tervehtiä ja hymyillä tavatessani puolituntemattomia, mutta kovin helposti en vieläkään jää kysymään kuulumisia. Vähän olen kuitenkin tainnut ruotsalaistua, koska nykyään kätellessä sanon aina ”olipa todella mukava tavata.” Tällaista tapaa Suomessa mulla ei ollut paitsi silloin, jos jonkun tapaamista oli odottanut tai kuullut hänestä paljon. Pelkästään itsensä esitteleminen tuntuu jotenkin kylmältä nykyään.

Pelko epäkohteliaisuudesta katoaa, jos olen tiettyjen ruotsalaisten kanssa enemmän tekemisissä, koska silloin tiedän persoonallisuuteni välittyvän. Mutta niiden ihmisten kohdalla joita en tunne asia on toinen. Suustani kun ei kuulu usein lausahduksia ”Vad grymt” tai ”Vad härligt” (kuinka ihanaa).  Ne eivät vain aina sovi jotenkin suomalaisen suuhun, vaikka elämä yleensä onkin ihanaa, niin ihan melkein joka asiaan en jaksa vastata kuinka ihanaa. Hyvä esimerkki, kuinka ihmiset täällä näitä viljelevät on, kun Gröna lundissa kisailupuljussa asiakas maksoi käteisellä kortin sijaan, niin myyjä sanoi asiakkaalle kuinka ihana asiakas oli, koska hänellä oli käteistä jota muilla ei ole. Henkilökohtaiset kehut tällaisessa tilanteessa tuntuvat hassulta suomalaisesta. 

<3:lla Bansku

Lue myös nämä: 

Kielellinen identiteettikriisi – kuka mä oon ruotsin kielellä?

Tekeekö asuinalueeni musta ”fiiniksen” Tukholmassa

Ruotsinsuomalaisten päivä – ajatuksia ruotsinsuomalaisuudeta

Suomalainen identiteetti ulkomailla

Ps. Instagram: @andrasidanhavet

Kuva: Pixabay