Blogiani lukeneet varmasti tietävät, että olen ollut opinnoistani todella innoissani. Olen löytänyt asioita, joista innostun ja jotka kiinnostavat ihan oikeasti. Se on ollut minulle osittain aivan uutta, koska ihan näin omilta asiat eivät ole aiemmin tuntuneet. Fiilis tekemiseen lähtee minusta itsestäni ja tuntuukin aivan minulta. Silloin tuntee, että näin on hyvä ja kun nauttii, niin asioista seuraa varamasti hyviä asioita.
Vaikka opinnot tuntuivatkin kiinnostavilta ja innostavilta, niin nistä tuli liian stressaavia ja ahdistavia. Loppusyksystä huomasin, että opinnot kuormittavat vähän liikaa. Ensinnäkin haluaisin suoriutua opinnoistani kiitettävästi tai niin, että minulla olisi kandin jälkeen mahdollisuuksia hakea maisteriohjelmaan, jos niin haluaisin. Se tietysti stressasi vähän. Hyvien arvosanojen eteen kun on paiskittava kunnolla töitä ja siltikään ei voi tietää riittääkö se.
Olen täällä Ruotsissa jo kerran käynyt tavallaan uudelleen ”lukion” (vuodenmittaisen Folkhögskolanin), koska lukion keskivertoisilla papereillani en saanut haluamaani opiskelupaikkaa. Siksi haluaisin suoriutua opinnoistani parhain mahdollisin arvosanoin, jotta tulevaisuudessa voisi olla ”varaa valita”. Olen onneksi opetellut löytämään tasapainoa vaatimuksien kanssa. Jos on tärkeää saada kiitettävät arvosanat, niin silloin pitää hyväksyä se, etten välttämättä ehdi oppia kaikkea kiitettävästi kuukaudessa ja on edettävä hitaammin opinnoissa. Tai jos kaikkea ei ehdi oppia kuukaudessa kiitettävästi, niin on tyydyttävä vähän huonompiin arvosanoihin. On hyväksyttävä, ettei kaikkea voi saada heti ja siten olla armollinen itselleen.
Sen sijaan eniten ahdisti ja stressasi se, että luemme täällä yhtä kurssia kerralla, mikä on ohi vähän yli kuukaudessa. Se tuntuu ihan kuin aloittaisi joka kuukausi aivan alusta. Saat uudet kurssikirjat, päivämäärät pakollisille seminaareille/luennoille ja ryhmätyökin pitäisi tehdä uudesta aiheesta. Yleensä se tehdään kurssikavereiden kanssa, joiden kanssa et ole aiemmin ryhmätyötä tehnyt. Uusien ihmisten kanssa toimiminen ei tietenkään haittaa, mutta haasteen tuo tiukka aikataulu (muutaman viikon) ja sen sovittaminen yhteen muiden ryhmäläisten menojen sekä töiden kanssa. Mukaan mahtuu aina niitä, jotka tekevät liikaa ryhmätöissä ja myös niitä, jotka tekevät liian vähän. Samalla pitäisi pystyä lukemaan kirjallisuutta tenttiä varten ja käydä luennoilla.
Aloin kaivata elämääni pysyvyyttä. Olin väsynyt aloittamaan joka kuukausi alusta ja näyttämään muille, että minäkin pystyn ja hoidan varmasti ainakin oman osuuteni kiitettävästi. On todella vaikea sanoa aliarvioivatko muut minua sen takia, ettei äidinkieleni ole ruotsi. Tiedän, että työnhakutilanteissa tulleet kysymykset suomalaisuudestani ja epäilykset pärjäänkö ovat vaikuttaneet minuun. Usein haluan olla vieläkin parempi ja näyttää että osaan. Kun luennoitsija kertoi, kuinka meidän koulutusohjelmassa tyypillinen opiskelija on 20-vuotias blondi ruotsalaistyttö ja jos olet vähän vanhempi tai omaat erilaisen etnisen taustan, niin sinut jätetään porukan ulkopuolelle.
Sen jälkeen ymmärsin, että minua oli stessannut jatkuva näyttämisen tarve. Siitä, että pystyisin suoriutumaan myös ryhmätöissä ja seminaareissa, vaikka en olekaan se ”perusopiskelija”. Olin kokenut vähän olevani ulkopuolinen, mutta en vaan ollut huomannut sitä. Samalla ymmärsin kuinka paljon kesällä aloittamani työt olivat tuoneet minulle hyvää oloa henkisesti. Oli ollut tärkeää, että minut otettiin vastaan sellaisena kuin olen ja minun tekemiseeni luotettiin. Ei tarvinnut todistella joka kuukausi, että minä pystyn, vaan lähtökohta oli aina että minä pystyn. Minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä enemmän töitä ja saada enemmän vastuuta. Päätin tehdä keväällä vain rästitentit ja ottaa työhaasteet vastaan.
Olen jotenkin valtavan onnellinen, että olen oppinut kuuntelemaan omaa itseäni ja tekemään päätöksiä myös sen mukaan mikä tuo hyvää oloa ja tuntuu hyvältä. Varmaa on, että haluan jatkaa opintojani oikeasti kiinnostavien asioiden parissa, mutta se milloin ja miten jatkan opintojani on vielä avointa. Ainakin tämän kevään aion nauttia tästä pysyvyyden tunteesta ja siitä, ettei joka kuukausi tarvitse aloittaa alusta.
<3:lla Bansku
