Äitienpäivän aamu oli yhdeksäs uudessa kodissa. Heräsin siihen kun aamuvirkku poikani kömpi viereeni kello kuusi eikä aikonut enää nukkua. Annoin hänen tuijottaa parisen tuntia puhelimestani Mashaa ja Karhua kunnes suvaitsin avata silmäni.

Rakas poikani ja uljas avopuolisoni lähtivät aamupuhteeksi viemään roskia ja tulivat takaisin mukanaan kimppu valkovuokkoja. Herkistelin ja laitoin Sepon rutistamat kukkaparat prässäytymään muistoksi kirjan väliin, loput aseteltiin nätisti maljakkoon.

Siivosin lastenhuoneen elettävään kuntoon.

Kävin anoppilassa lounastamassa ja kuulemassa avopuolisoni 89-vuotiaalta isoäidiltä elämänohjeita. Liitto toimii hänen mukaansa parhaiten kun nainen saa päättää kaikesta.

Seisoin jättimäisen kirsikkapuun alla ja sain muutaman oksan mukaani.

Luin uuden kotini parvekkeella kirjallisuuden historiaa ja poltin naamani.

Soitin äidille ja tajusin miten kovasti häntä ikävöinkään.

Herätin Sepon päiväunilta, koska huomasin että kello on seitsemän illalla ja poika vetelee jo kolmatta tuntia sikeitä. Minusta tuntuu aina vähän hölmöltä herättää nukkuva lapsi.

Söin eilistä pitsaa.

Luin iltasadun Pingviini-Pipsistä ja nukahdin Sepon sänkyyn.