Okei. Mietin tässä että kuinkahan hämärältä touhulta tarot-kortit ihmisten korviin kuulostaa ja että onkohan nyt ihan viisasta leimautua lopullisesti hörhöksi tällä tavalla, mutta samapa tuo.

Olin siis Savonlinnan mummola-ukkilassa ja päätin vilkaista mitä kirjahyllyssä kököttävä maaginen korttipakka sanoo tästä kaikkialla ilmassa ja minun päässäni vallitsevasta sekavuudesta. Sekoittelin tuttua pakkaa toiveikkaana ja käänsin sitten yhden kortin.

Tyhjyys.

 TYHJYYS.

Eeeei saatana mitään mustaa tyhjyyttä nyt vaan elämänkokoisia rakkaustarinoita ja loputonta mielenrauhaa kiitos. Ihan paskat kortit.

Sitten huokaisin ja luin kortin kuvauksen.

Nyt voit vain rentoutua ja antautua tyhjyydelle, sulautua hiljaisuuteen joka on kahden sanan välissä, tarkkailla sisään- ja uloshengityksen väliin jäävää taukoa. Vaali jokaista hetkeä, jossa koet tyhjyyden olemuksen. Jotain todella pyhää on syntymässä. 

—

Kaikki saa alkunsa samasta lähteestä ja palaa samaan lähteeseen. Miksi turhaan mutkistamme asioita? Miksi kannamme liiaksi huolta, olemme levottomia, kunnianhimoisia – miksi vaivumme niin suureen epätoivoon?

Kaikki alkaa tyhjyydestä ja kaikki päättyy tyhjyyteen.

Kiitos ja anteeksi että epäilin.