Ajattelin varoittaa jo otsikossa, jos joku vaikka ahdistuu siitä että äidit puhuvat lastensa ulosteista julkisesti. Minun on nyt kuitenkin pakko.

Pääsiäisviikonloppu, lauantaiaamu. Nukuttiin pitkään. Aamupalojen jälkeen, noin kello 10:36 lapsi ilmoittaa haluavansa potalle sanomalla kakka. Otan pojalta vaatetta pois ja ilahdun siitä ettei yövaippaan ole tullut kuin pikku lirahdus. Juostaan vessaan ja jätän lapsen potalle. Hetken päästä vessasta kuuluu tuttu, riemukas jeeeee ja ennen kuin ehdin mennä kehumaan, poika juoksee vessasta ulos potta käsissään. En nyt haluaisi kuvailla potan sisältöä sen yksityiskohtaisemmin, mutta saadakseni teidät ymmärtämään minkälaiset katastrofin ainekset edessäni oli, on mainittava sen verran että ikean potta oli täynnä sellaista pahanhajuista sotkua. No, iloinen lapseni siis juoksee ylpeänä esittelemään tuotoksiaan, ja täydestä lastista läikähtää hieman lattialle – sen verran että pieni ihminen onnistuu astumaan siihen ja kaatumaan selälleen kuin missäkin sarjakuvassa. Ennen kuin alatte yökkiä ajatukselle potaskasta pitkin seiniä, ei hätää; tiedättekö sen ilmiön kun humalaiset miehet onnistuvat kompuroidessaan pitämään täyden tuopin jotenkin ihmeellisesti pystyssä ja täytenä? Minun ja seppo-raukan onneksi nyt kävi samankaltainen ihme. Lopputulos oli lattialla selällään huutava lapsi jonka vatsan päällä lepäsi täysi potta.

Halleluja ja hyvää pääsiäistä.