Paras hetki tänään oli se kun oltiin tulossa Sebin kanssa keskustasta kotiin. Vauva kantoliinassa ja jouluostokset kainalossa rämmin väsyneenä ylämäkeen ja vastatuuleen sateen piiskatessa kasvoja. Ykskaks kantoliinassa köllivä Seb repesi remakkaan nauruun. En tiedä oliko hauskinta äidin kärsimys, sade vai mikä mutta niin kovasti poikaa nauratti että se tarttui minuunkin. Siinä sitä sitten naurettiin sateessa kuin hullut eikä mikään enää haitannut.
Se oli paras hetki se.
Yhdeksän kuukauden ikäinen Seb ryömii eli vetää itseään kämmenillään eteenpäin. Tässä parin päivän sisällä hän on alkanut tutkia kotia enemmän ryömimällä huoneesta toiseen. Sydän suli kun pikkumies ryömi olohuoneesta eteiseen ja jäi sinne onnellisena nauramaan uudelle aluevaltaukselleen.
Lempiruokaa on kaikki minkä voi poimia pinsettiotteella eli etusormella ja peukalolla.
Lempileluja on lehdet ja mainokset eli edelleen kaikki rapiseva.
Vierastaa yhä kovin paljon. Vierastamisen huippu taisi olla se kun minä laitoin aurinkolasit päähäni ja Seb hetken epäröityään puhkesi suuriin kyyneliin.
Mitat(mitattu kaksi viikkoa sitten neuvolassa) 69cm ja 7,7kg.
Neuvolassa ihmeteltiin kun ei varaa tarpeeksi painoa jaloille, mutta on nyt tämän parin viikon aikana löytänyt jalat niin hyvin että haluaisi koko ajan vain treenata seisomista ja muutaman kerran on jopa päästetty irti niin että hän seisoo hetken tukea vasten ihan itse!
