Lyhyestä kokemuksesta voin sanoa että meillä kantoliina on kovimmassa käytössä keväällä ja syksyllä. Kesäkuumalla kahden hikisen kehon väliin liimautuvat vaatteet ei miellytä ja ennustan että talvella on helpompi kontrolloida beibin vaatetusta rattaissa kuin liinassa, jossa toppavaatteita ei noin vain vähennetä sisätiloihin tultaessa. Tähänkin toki löytyy varmasti omat keinonsa ja niksinsä.

Tällä hetkellä kuitenkin kantoliina tuntuu helpolta, sillä näillä ilmoilla osaan arvioida paremmin kuinka paljon vaatetta vauva tarvitsee liinassa kuin rattaissa. Rattaissa hän on usein joko hiestä märkä tai vaihtoehtoisesti joku jalka tai poski tuntuu viileältä ja minä hypin seinille että nyt sille tulee keuhkokuume. 

Ainoa huono puoli kantoliinailussa tällä hetkellä on se että Seb on keksinyt että liinassa parasta ajanvietettä on äidin naaman hakkaaminen. Tätä tapahtuu silloin kun on tylsää eli sisällä ja paikallaan ollessa (kuten jonotustilanteet ja liikennevalot).

Marraskuun kantoliinapaketti syntyy näin:

Vauvalle body, housut ja sukat, jonka jälkeen Ruskovillan haalari, hanskat, töppöset, vanuhaalari ja hattu. Jos on selkeästi lämpimämpi päivä niin ruskovilla jää välistä pois. 

Kantaja pukee ylleen lämpimät thermoleggingsit ja mukavan neuleen. Liinan ja vauvan jälkeen tulee siveellisyysneuletakki vilautussyistä, lyhyt takki koska pitkässä takissa tulee kömpelö muumiolo, iso kaulahuivi molempien ympärille, hattu, hanskat, mukavat kengät, laukku ja reppu.

Tässä likaisen peilin kautta otettuja kuvia demonstroimaan paketin valmistumista:

Sidonta löytyy täältä.