16.9

​Mun syntymäpäivä alkoi niinkuin muutkin päivät. Heräsin ilman herätyskelloa 8.30 ja päätin että tänään on hyvä päivä. Tai tällä kertaa ei tarvinnut päättää, koska tiesin että päivästä tulee hyvä. Katsoin jääkaappiin ja tyhjältähän siellä näytti. Edellinen ilta oli mennyt myöhään töissä ja yleensä kaupassa käyn vasta sunnuntaisin. Pakastimessa puolestaan oli pakastamani banaani ja äitin tuomia marjoja. (Pelastus)​Netflix päälle ja suosikkisarja New Girl pyörimään. Aloin katsomaan sarjaa alusta, koska 20 minuutin jakso piristää aina mukavasti ja päivä ei ala liian vakavasti. Sitten ”haluan pukea jtn kivaa, onhan mun syntymäpäivä” ja kaappia penkomaan. ”Ehdin meikata rauhassa ja voisin laittaa eyelineriakin tän päivän kunniaks ” (Virhe) Näytin oudolle ja ei mennyt ihan nappiin. Noh naaman pesuun ja uudet meikit nassuun vaikka silmiä kirveleekin. Punainen huulipuna saa riittää päivän panostukseksi. ​Lähin Antonia vastaan ja voiei se oli ostanut mulle kukkia. Vielä keltaisia. Happy​Olin tarkotuksella jättänyt tilaa toiselle aamupalalle eli tässä tapauksessa kakulle ja croissantille. Kahvila Mimosa on ihana paikka Tampereella joka sijaitsee vähän kauempana keskustan vilinästä, mutta vegaaninen tarjonta on matkan väärti. Otin perinteisen mansikkakakun, en sillä että se olis mun lemppari vaan koska sitä ei yleensä saa vegaanisena. Siisti hetki.  Ennen mun kämpille palaamista käytiin Torni hotellilla ylimmässä kerroksessa katsomassa maisemia. Sinne oli muutama muukin eksynyt lauantaina. Hengailtiin mun kämpillä, kuunneltiin musaa ja juotiin oluet. Oli ihanaa vaan olla ja pysähtyä hetkeksi. ​Anton vei mut syömään Muusaan (”Miks kaikki paikat täällä alkaa M-kirjaimella?” -Anton) jossa on tosi hyvää, vähän hienompaa ruokaa. Niin usein ei tule käytyä, että voisi ottaa saman annoksen minkä on jo aikaisemmin syönyt vaikka se olisikin ollut hyvä. Ruoka oli nytkin hyvää, vaikkei nämä annokset voittaneetkaan niitä aikaisempia.  Paikkana muusa on ihanan tunnelmallinen ja puutarha terassi on ihan lemppari.Molemmilla oli ollut rankka työviikko takana joten päätettiin/aijottiin mennä suoraa bussilla kämpille, kunnes tajusin että rahat mitkä olin nostanut olin käyttänyt kaupassa käymiseen. 20 sentistä jäi kiinni meidän bussimatka ja matka taittui kävellen (niin oli tarkoituskin) ihanan raikkaassa syysilmassa. Sisko vei mut synttäreiden kunniaks Kuumaan aamupalalle päivää edeltävänä aamuna ja en ollut aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa. Kauhistelin hintoja (”mun viikon ruuat tyylillä”) en ääneen mutta omassa päässäni. Mutta ai että nautin siitä hetkestä. Visuaalisena ihmisenä nautin yksityiskohdista ja kaikesta kauniista (ja ruuasta haha) joten lahja oli kuin mulle tehty. Sain myös ihanan Flow lehden jossa kaikkea inspiroivaa elämämästä nauttimiseen, matkailuun, muotiin, ruokaan sun muuhun liittyen. Oon niin ilonen, kun pystytään nykyään näkemään niin usein ja tekemään myös töitä yhdessä. Pietään yhteyttä melkein päivittäin ja jaetaan ilot ja surut. Toiseen on myös helppo samaistua kun elämäntyyli on tällä hetkellä lähes samanlainen.

Oon paljon miettinyt miten mun elämäntilanne on muuttunut vuodessa. Tein ensimmäisen oman pienryhmän, muutin kotoa, muutin Tampereelle, liityin osuuskuntaan, aloin opettamaan tanssia työkseni, sain autokoulun käytyä ja oon matkustanu Tukholmaan, Osloon, Saksaan ja Englantiin. Paljon siis asioita mistä saan olla kiitollinen ja oonkin. Tulevaisuus mietityttää, mutta nyt on hyvä olla.21 vuotiaana jatkan elämää samalla tavalla. Elämänjanoisena, uteliaana ja jatkuvasti lisää oppivana. En tiedä yhtään mitä tulevan pitää, mutta uskon että asiat menee niinkuin niiden kuulukin, omalla painollaan. Mulla on aikaa toteuttaa itteeni ja viljellä niitä hulluja ideoita mitä mieleen juolahtaakaan. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti vaikka niin haluaisinkin. Elämä on matka ja sitä pitää tarkkailla ja rakastaa. Siitä pitää nauttia ja oppia. 

-Vilma