Voi ei, voi jee
Voiei. Juuri nyt en haluaisi olla kipeänä. Ensiviikolla on Lontoon reissu ja ennen sitä olisi paljon tekemistä ja tuntuu, että olo menee vain huonompaan. Anton kokosi mulle Ikean vaatekaapin ja kirottiin pari kertaa, tai toinen meistä kirosi ja toinen koitti kannustaa ja kaataa limsaa toiseen käteen. No mutta kyllä jälleen se ihana yllätti mut kärsivällisyydellään ja parin tunnin jälkeen mulla olikin vaatekaappi. Anton lähti seuraavana päivänä kotiin ja muutama kyynel vierähti poskelle. Ei surusta vaan onnesta, että mulla on tollanen ihminen elämässä.
Sain heti samana päivänä parhaan ystävän kylään. Olin kipeä ja nuutunut, mutta Vivianin kanssa sillä ei ole väliä. Ei tarvinnut olla pirteä ja yrittää olla super sosiaalinen ja rientää paikasta toiseen. Oltiin ja se oli mukavaa. Tietysti ärsytti ja olisin halunnut olla terve, koska välillä olo oli tosi raskas ja en olisi jaksanu liikuttaa evääkään. Myös toinen ystävä Jyväskylästä tuli seuraavana päivänä Tampereelle ja Vivianin poikaystävä liittyi meidän seuraan myöhemmin. Ne nukku kahestaan mun yhdellä patjalla lattialla. (En tajua miten jotkut pystyy nukkumaan niin :D)
Muut kävivät pihasaunassa ja mä join teetä terassilla. Ajeltiin ympäriinsä ja käytiin lauantai Brunssilla Cafe& Bakery Mimosassa. Äiti ja iskä tuli myös käymään pikavisiitillä paluumatkallaan Helsingistä Jyväskylään ja kiinnitettiin pari hyllyä seinään. Pala palalta kämppä tuntuu kodikkaammalta ja omalta. PAITSI mulla ei oo kenttää ja eilen koitin soittaa äitille ikkunan raosta. Kun teen koneella jotain jaan yhteyden mun puhelimesta joka toimii ikkunan välissä. Katotaan auttaako liittymän vaihtaminen asiaan. Eilen käytiin kavereitten kanssa vielä hotelli Tornin ylimmässä kerroksessa ihailemassa maisemia ja syömässä mango sorbetit. Heta otti alkoholittoman mango cocktailin joka oli kuullemma super hyvä.
Nukuin viime yön ensimmäistä kertaa yksin.Nukuin hyvin ja heräsin aurinkoon. Kesä on menny super nopeasti ja olisin halunnut ehtiä tehä vaikka ja mitä vielä. Mutta kivoja juttuja on tapahtunut ja ensiviikolla pääsen pienelle lomareissulle Lontooseen. Osallistutaan Summer Dance Adventures tanssileirille joka kestää viisi päivää. Katottiin Vivianin kanssa yks päivä leirillä opettavien koreoita workshopeilta ja tunneilta ja alko kyllä rehellisesti vähän jännittää. heehe. Kauheesti en oo kesällä tanssinu ja aika haastavalta näytti, mutta kokemuksesta tiedän että se kehittää eniten. Meillä on maijoitus siellä ja vegaaninen lounas ja ruoka sisältyy hintaan. Leirin loputtua meillä on neljä päivää turisti aikaa joten jos olet käynyt Lontoossa kaikki vinkit ovat tervetulleita.
Mutta olo on hyvä ja sen halusin teille kertoa!
-Vilma
Huh.. Paljon tapahtunut. Vaikka olisi ollut aikaa en oo osannut käyttää sitä kirjoittamiseen. Sääli sinänsä, koska olisi ollut paljon kerrottavaa. Oon tehnyt muuttoa Tampereelle, ollut töissä, nähnyt ystäviä ja saanut uusia, tanssinut, syönyt jäätelöä, rakastanut, saanut paljon aurinkoa ja nähnyt hymyileviä ihmisiä.Olen jollain tavalla luopunut kontrolloivasta minästä. Antanut olla ja lopettanut stressaamisen. Ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen tai tavoitella sitä. Asiat ei ole sitä eikä koskaan tule olemaan. Eläminen hetkessä ja siitä nauttiminen on se juttu. Kun tekee kesällä töitä pienet asiat on niitä tärkeimpiä. Tulin kotiin töistä uupuneena ja äiti oli ostanu torilta herneitä, mansikoita ja kirsikoita. Voi kuinka se piristikään. Tai kun makaat uupuneena sohvalla, ja sua sanotaan kauniiksi. Tai ihmiset kannustaa ja uskoo suhun vaikka itse epäiletkin. Tai kun joku kiittää vaikka mielestäsi et ole tehnyt mitään. Tai jos joku sanoo että oot hyvää seuraa.