Kukkuu!

Hiljaiseloa blogin puolella selittää pienehkö kynsilakanpoistoainetapaturma, jossa oli osallisena yksi väsynyt mämmikoura, avoin kynsilakanpoistoainepullo sekä tabletin näppäimistö. Hyvä uutinen on, että padi säilyi tapahtumaketjun ulkopuolella, huonohko uutinen se, että p-näppäimestä tulee tätä nykyä piste ja k-näppäimestä m ja muuta ei sitten tapahdukaan. Näppäimistöjä onneksi saa edullisesti uusia – mutta täällä päin maailmaa ilman ääkkösiä. Aika näyttää, jaksanko sohlata tekstejä ilman näppistä, vai jätänkö ääkkösten pisteet lukijan mielikuvituksen varaan.

 Elämä täällä on edelleen ihanaa. Kävin Roomassa viikonloppuna hetken mielijohteesta – mikä onnellisuus että voi tehdä niin! Alkuviikosta kävin hakemassa lounasta kunnon seuralaissaattueen kanssa kamalassa vesisateessa – italiaanojen kohteliaisuus avutonta vaihtaripoloa kohtaan ei näköjään ole sokerista tehty. Pelasin yhden illan korttia muiden vaihtareiden kanssa ja hävisin yhdeksän kierrosta kymmenestä. Kun ei onnea peleissä, niin Prinssi Uljasta odotellessa. Toissa yönä kärsin ehkä ruokamyrkytyksen tai jonkun muun kamalan varsakrampin, mutta mun kämppikset on ihan parhaita, ja kuuden tunnin valvomisen ja oireiden googlailun (virhe!) jälkeinen mä-niin-teen-kuolemaa olotila helpottui tyttöjen sotkemalla sitruunalitkulla ja kuumavesipullolla. Siitä kiitokseksi päätin uskaltautua epämukavuusalueelleni, eli keittiöön, ja tehdä suklaahiirille rocky roadeja, nam nam! Sellaista tänne, hyvää arkea.